You are not logged in.
#61 07.06.2024 17:42
- psykokarkki
- uses and endorses MUOVIKASSI and COMMUNISM ☭
- From: #Mitään UG:tä ei ole olemassa freak "skene"
- Registered: 14.11.2006
- Posts: 103,575
- Website
Re: Sackarin pöytälaatikkonovellit
Offline
#62 Yesterday 12:19
- muumipoimuri
- Member
- Registered: 01.12.2020
- Posts: 14,610
Re: Sackarin pöytälaatikkonovellit
TLDR. Kirjamessujejn kunniaksi hyvin varhaista tuotantoa. Tää on mun mielestä aika hyvä ja tähän on ehkä vahingossa lirahtanu joku pointti.
Elämän merkitys pilkkoo miestä
- Pilkopas tuo järvi tuosta, hän sanoo
- Pilko järvi? Miten se on mahdollista?
- No voi sun saatana, pitääkö tämäkin sinulle näyttää kädestä pitäen!?
Hän otti kirveen ja pilkkoi järvestä noin metri kertaa metri kertaa metri kokoisen palan. Niin kuin näkymätön laatikollinen järveä. Koska hän aloitti rannasta, tuli mukaan myös hieman pohjaa. Tuossa se on edessäni, kuutiometri järveä. Kosketan pintaa, vesi roiskuu aivan normaalisti, mutta pysähtyy reunakohdilla aivan kuin johonkin näkymättömään seinään. Jämpti vuotamaton tiivis paketti järveä.
- No niin, pilkot järven kahdeksan metriä kertaa kahdeksan metriä kertaa kahdeksan metriä kokoisiksi paloiksi. Töihin!
Ja niinpä aloitan… Kello viittä vaille neljän teen lähtöä. ”Jumalauta minne luulet meneväsi!?” hän huutaa ennen kuin ehdin ottaa kahta askeltakaan. Mistä hän aina ilmestyy? ”Kotiin, työthän loppuu kello neljä” vastaan.
- No neljältä neljältä, mutta kellohan on viittä vaille saastainen pelle! Ehdit hyvin pilkkoa vielä yksi tai kaksi palaa.
Pilkon vielä kaksi palaa ja poistun työpaikaltani.
Seuraavana aamuna kello seitsemän vaille kahdeksan olen juuri avaamassa työpaikkani ulko-ovea, kun hän paukahtaa ulos
- Mitä helvettiä sinä teet apina!?
- Tulin töihin… kello kahdeksan, kuin on sovittu.
- Kello on seitsemää vaille perkele! Jo nyt on jumalauta, kun ei mikään mene perille! Kuules nyt, tasan kello seitsemän viisikymmentäyhdeksän viisikymmentäyhdeksän sinä tartut tähän ovenkahvaan, ja seuraavasa hetkessä avaatkin jo oven, ja näin olet saapunut töihin tasan kello kahdeksan nolla nolla. Eiköhän muisteta tämä ensi kerralla, mitä. No niin, mene jatkamaan.
Ihme tyyppi. Ja ihme työpaikka. Tämä on tämmöinen tehdas tyyppinen rakennus järven välittömässä läheisyydessä. En ole vielä tähän mennessä nähnyt ketään muita ihmisiä täällä kuin tuon miehen. Menen pukuhuoneeseen vaihtamaa työvaatteet ylle.
Iltapäivän saapuessa olen pilkkonut järven määritellyn kokoisiksi paloiksi. Kylläpä ahkeroin, tästähän minulle kai maksetaan, tämä lienee tehtäväni. Miten tämä on mahdollista? Tai miksi? Hän tulee taas.
- No niin, ja nyt liimat palat takaisin yhteen
- Mitä!? Miksi helvetissä!?
- Älä kyseenalaista! Tästä sinulle maksetaan, ja hyvin maksetaankin! Sinä teet mitä käsketään!
En voi muuta kuin tehdä työtä käskettyä.
Palojen liimaaminen takaisin yhteen oli pitempi prosessi, mutta jo kolmen päivän kuluttua olin valmis ja järvi taas kasassa, niin kuin sille ei olisi koskaan mitään tehtykään. Jokainen on varmasti joskus ihmetellyt, miten ihmeessä on saanut aikaan jotain, mihin ei olisi uskonut pystyvänsä. Tämä tosin on jo jotain ihan muuta. Mitähän kalatkin tästä ajattelevat, kun heidän maailmaansa tällä tavalla pilkotaan ja taas kootaan yhteen. Ajatella, jos joku leikkaisi yhtäkkiä minun taloni ja tonttini irti muusta maailmasta. No saisipahan olla hetken rauhassa. Siinähän olisi sitten naapureillakin ihmettelemistä, kun koko talo ja pieni alue sen ympäriltä on kadonnut taivaan tuuliin. Naapurin isäntä ja emäntä siellä aprikoisivat: ”On mahtanu naapuri olla aika pelti kiinni eilen, kun on koko talo ja tontti hävinnyt.” ”Pelti kiinni ja nuppi turvoksissa juu”, sanoo isäntä ja jatkaa aamukahvin hörppimistä tajuamatta mistään mitään.
Taidanpa levätä hetken… No voi vittu!
- No niin ja sitten pilkot järven kuutiosenttimetrin kokoisiksi paloiksi. Ja nopeesti jumalauta!
- No mitäs helevettiä tämä ny oikeen on!? Saisko edes pientä vihiä siitä, että mitä vittua tässä ollaan tekemässä, saati että miten tämä ylipäätänsä on mahdollista? Järven pilkkominen siisteihin paloihin siis.
- Mennään ihan metrijärjestelmän mukaisesti. Tiedätkös, ensin kuutiometri, sitten kuutiosentti, sitten kuutiomillimetri ja niin edelleen.
- No tuo nyt ei varsinaisesti selittänyt hevonpersettäkään. Mihin unohtui kuutiokilometri?
- Sen teki sinua ennen ollut työntekijä.
- Lähtikö lätkimään? En ihmettelisi.
- Hän murskaantui pilkkomansa palan alle.
- Sehän on kauheaa.
- Komediaa se oli, niin että vieläkin naurattaa. No niin, ala töihin!
Nyt olen pilkkonut näitä perkeleen kuutiosenttimetrejä yhdeksän vuotta. Yhdeksän täysin turhaa ja vittumaista vuotta. Ja nyt minä en tee työpäiväni päätteeksi muuta kuin istun sohvallani, välillä syön, sitten menen nukkumaan. Aamulla taas nousen pilkkomaan kuutiosenttimetrejä. Näiden yhdeksän vuoden aikana en ole nähnyt yhtäkään firman työntekijää, en edes häntä. Yhdessä vaiheessa minulla oli parin vuoden ajan mielikuvitusystävä. Sen nimi oli Johannes. Mutta lopulta sekin vittuuntui minuun ja minun oli pakko tukehduttaa hänet näihin kuutiosenttimetrin kokoisiin järven palasiin. On siinä kuolinsyytutkijalla ihmettelemistä. Olen saavuttanut täyden välinpitämättömyyden ja automaattisuuden olotilan. Minua ei hetkauttaisi vähääkään vaikka taivaalta tipahtaisi norsuja paskantava jääkaappi. Ymmärrättehän, että olen yhdeksän vuoden ajan pilkkonut järveä sentti kertaa sentti kertaa sentti kokoisiin paloihin. Siinä on yhtä paljon järkeä kuin norsuja paskantavassa jääkaapissa… tai jääkaappeja paskantavassa norsussa… tai kirahvissa, no ymmärrätte idean. Siksi olen aina vain jatkanut tätä, sillä palkka on juossut koko ajan, mainittavan hyvä palkka, ja tämä hommahan ei ole järin vaikeata. Vai tulisitko sinä tilalleni, jos pyytäisin sinua töihin pilkkomaan järveä määrätyn kokoisiksi paloiksi? Vastaisit ”enhän minä osaa.” Humpuukkia, tämän hommanhan osaa kaikki, sen kuin pilkkoo. Parin viime viikon aikana mielessäni on pyörinyt ajatus soittaa hänelle, työnantajalleni, mikä hänen nimensä lieneekään. Puhelinnumero on ainut kontaktini häneen. Soittaisin hänelle ja sanoisin ”haista vittu!” ja sulkisin puhelimen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tuo olisi rakentavinta mitä minulla olisi hänelle sanottavana. Mitä jos hän soittaisi minulle takaisin?
- No niin, ruvetaanko siellä niskuroimaan vai!?
- Haista paska, mä otan loparit!
- Hah! Mitäs muka sitten tekisit?
- Miten niin?
- No kato nyt ittees pelle, ajattelet vain jääkaappeja paskantavia norsuja ja nytkin sulla ei ollut ees pokkaa muuta kuin ajatella mielessäs tätä kuviteltua puhelua.
Perkele. Tätä se teettää, kun pilkkoo yhdeksän vuotta järveä. Toiset yhdeksän vuotta vielä ja sitten olen ehkä saattanut siirtyä kuutiomillimetreihin. No sekös on elämän kaiken tarkoitus? Kunhan palkka juoksee niinkö!? Maailmani on hyvin sulkeutunut, pitäisikö ruveta vapaa-ajalla harrastamaan jotakin? Vai pitäisikö kääntyä uskoon? Toisiko se jotain vastauksia? Paskat, liian työlästä. No kun tässä kerran on aikaa niin mitäpä, jos rupeaisin tekemään 16 tunnin vuoroja. Kerään niin perkeleesti rahaa, että ostan vittu… dinosauruksen! Ja… ratsastan vittu… avaruuteen! Äh, hupsis, hourailen taas. Täytyy pilkkoa. JOO! Muodostan fetissin tähän järven pilkkomiseen. Ei! Rupean suorastaan palvomaan järven pilkkomista. Siitä tulee mantrani, mantra, johon sisältyy konkreettista toimintaa. Perustan oman uskontokunnan ja rakennan tuhansia temppeleitä. Haa, kohta olen jumala!
Tulen kotiin, istun sohvalleni. Jaa-a ajattelinkohan taas vähän liikoja…
”jääkaappeja paskantava norsu, norsuja paskantava jääkaappi, jääkaappeja paskantava norsu, norsuja paskantava jäänorsu, paskantava kaappi, norsuja jää paskaan, lip lap lip lap lip lap, nap nap nap, nip nip nip, paskantava jääkaappi norsu, norsu, norsu, norsu… … … norsu, norsu, norsu… norsu… norsu… norsu… norsu… norsu… norsu… norsu… norsu… norsmaikkumorsmaikku, morsmaikkusi on norsu sanoi anoppi, kun häissä vitutti.” Työskennellessäni ajatuksenkulkuni on tuota tasoa. Väitätkö, että jos sinun tulisi leikata esimerkiksi kolmen hehtaarin kokoisesta paperiarkista neliösentin kokoisia paljoa, niin eikö sinun ajatuksenkulkusi muodostuisi yhtä absurdiksi ja monotoniseksi? Ja minä sentään väsään kuutioita, en neliöitä, PERKELEEN PAPERINLEIKKAAJA! Minä olen sinua ylempänä! Hah, minä uneksin neliöistä! Rapene sinä vain neliöihisi, minä pilkon kuutioita. Ja olen ylpeä siitä. Jumalauta olen ylpeä siitä! Olen maailman paras järvikuutiopilkkoja!
Olen kunniakkaasti pilkkonut tätä järveä nyt jo 38 vuotta. Haa, kohta siirryn jo kuutiomillimetreihin. Muistathan, että jokaisen pilkkomisen jälkeen on palaset pitänyt aina liimata jälleen yhteen ennen seuraavaan mittayksikköön siirtymistä. Mutta tänä aamuna tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin, puhelimeni soi. Hän soittaa:
- No niin, pestisi on päättynyt.
- Anteeksi kuinka?
- Urasi on lopussa, voit jäädä eläkkeelle, otan tilallesi nuoremman.
- Ja minä olen vuosikymmenet pilkkonut täydellä antaumuksella noita perkeleen kuutioita. Mikäs merkitys tällä kaikella oli.
- Eipä niin mikkään.
- EIPÄ NIIN MIKKÄÄN!?
- No ajatteleppa, mitäpä jos olisit nuorena miehenä värväytynyt töihin esimerkiksi huonekalufirmaan. Olisit aluksi toiminut apurina ja juoksupoikana. Samalla olisit opiskellut kauppatieteitä. Vähitellen olisit ylentynyt vakiotyöntekijäksi, sitten myyntijohtajaksi, osastopäälliköksi ja kenties lopuksi vielä koko firman toimitusjohtajaksi. Ja sitten olisit jäänyt eläkkeelle. Joten lopulta, mitä merkitystä tuolla kaikella olisi ollut loppupeleissä tähän verrattuna.
- No onhan siinä nyt jotain konkreettista ja jotain järjen hiventä toimia huonekalufirmassa johtoasemassa, jos verrataan siihen, että pilkkoo jumalauta järveä pieniksi kuutioiksi ja sitten liimaa palaset takaisin yhteen!
- Niin no… ehkä joo.
- EHKÄ JOO!?
- No niin… Sori.
Sori? Mutta mitäpä muutakaan hän olisi voinut sanoa. Mutta mennyt on mennyttä, vielä on aikaa, nyt minä teen mitä tahdon. Alan maalaamaan tauluja. Ja ensimmäiseksi maalaan taivaalta putoilevia jääkaappeja paskantavia norsuja. Mutta kuutioita en maalaa ikinä! No niin.
Offline
#63 Yesterday 12:27
- psykokarkki
- uses and endorses MUOVIKASSI and COMMUNISM ☭
- From: #Mitään UG:tä ei ole olemassa freak "skene"
- Registered: 14.11.2006
- Posts: 103,575
- Website
Re: Sackarin pöytälaatikkonovellit
Offline
