Konsoli/tietokonepelit

Acedia · 27.11.2017 21:23

Tää peli kyllä tarjoaa ihan mukavasti viihdettä. Eilenkin striimissä päähahmo ja jokin tyyppi kävi keskustelua ja taustalla seuralainen mäiski jotain elukkaa henkensä kaupalla. Ne kaksi vaan jutteli ja taustalla hirveä taistelu elämästä ja kuolemasta. Ei tarvi auttaa. Myös taistelusysteemiä kritisoitiin oudoksi ja sellaiseksi, että on ollut ideoita, mutta mitään ei ole jaksettu kehittää loppuun asti.

Nyt jatkuu taas SWBF2:n moninpelin veivaaminen ja hahmojen leveleiden korottaminen.

Prakk · 27.11.2017 21:26

Ainahan näissä Piranhan Byten peleissä on ollut paska/kankea/vaikea taistelusysteemi, Elexissä oli vissiin yritetty ympätä mukaan vähän Arkham-vaikutteita, mutta ei se nyt oikein onnistunut. Eniten vituttaa kun staminan loppuessa ei pysty tekemään mitään, tai no, lisästaminaa odotellessa yleensä laitan perseraketit päälle ja kattelen taivaista kun kaveri myllyttää monsterin kanssa.

Prakk · 27.11.2017 21:27

Silti yksi vuoden parhaista peleistä toki icon_cool peuk

Prakk · 28.11.2017 11:18

Acedia wrote:

Tää peli kyllä tarjoaa ihan mukavasti viihdettä. Eilenkin striimissä päähahmo ja jokin tyyppi kävi keskustelua ja taustalla seuralainen mäiski jotain elukkaa henkensä kaupalla.

Käsittääkseni nuo seuralaiset ei voi edes kuolla, menevät vaan tajuttomaksi kun ottavat liikaa damagea. Itse tykkään käyttää omaa "kaveriani" esim. kätevänä miinaharavana.

Laatu · 29.11.2017 22:14

Wolfenstein New Colossus oli kaikin puolin antoisa räiskintä. Päätarina olisi saanut olla hivenen pitempi. Mutta mielikuvitustahan tossa oli käytetty enemmän kuin melkein yhdessäkään aiemmassa räiskinnässä. Oli mietitty, että mitä kaikkea natsit olisivat saaneet aikaan, jos olisivat voittaneet sodan. No kaikkea hilpeää.

Tarkoitus oli ostaa myös tuo uusi Star Wars mutta en sitten pienen googlailun jälkeen halunnut ryhtyä rikkuriksi. Katson sinua Acedia!

:center::huig::center: · 30.11.2017 13:52

Natsien niputtaminen ihan jepa ja nautin kyllä tuosta uudesta wolfensteinista.

Stoorissa oli kyllä samat köntsämeiningit kuin aina tällasissa peleissä. Luulis että nykybudjeteilla saatais aikaan parempaa. Viittaan etenkin ääninäyttelyyn ja kankeaan melodramatiikkaan.

peuk silti

Acedia · 05.12.2017 20:46

Dan on nyt striimannut nyt kahta ekaa Gothicia, niin nyt vasta tajusin, että tää on saman Elexin tehneen firman peli, josta Prakk jo puhui. Hauskjaa ollut katsoa näidenkin pelaamista. Ekassa osassa tuntui tikapuita pitkin kiipeäminen olevan ylivoimaisen vaikeaa ja peli jäätyili muutamaan kertaan. Onhan näissä oma tunnelmansa, mutta pitäydyn mieluummin sivustakatsojana kuin pelaajana tämmöisissä peleissä. Nää vaikuttaa vähän semmosilta peleiltä, joissa kaikki on ihanasti rempallaan, mutta siinä kai se niiden viehätys onkin.

Prakk · 05.12.2017 21:59

Elex mennee varmaan läpi lähiaikoina kaikilla achievementeilla, nykyään kaatuu trollitkin jo helpommin, ja sivullisia uhraamatta. icon_cool

Prakk · 06.12.2017 09:24

Acedia wrote:

Ekassa osassa tuntui tikapuita pitkin kiipeäminen olevan ylivoimaisen vaikeaa

Aika vaikeeta se välillä on Elexissäkin

Acedia · 06.12.2017 12:41

^Joo just tuollaista se oli. Olihan noiden pelien välillä jo n. 15 vuotta, mutta ei näköjään siinäkään ajassa ole saatu tuota korjattua...

Prakk · 06.12.2017 21:19

Ehkä ne sen vuoksi laittoi ne perseroketit mukaan tähän: "Vittu nää tikkaat toimi kunnolla vieläkään, jotain tarttis keksiä ny..."

Acedia · 14.12.2017 20:58

On taas ihan mahtavaa ollut katsoa The Gothic 2:n pelailua, siinä on vain jotenkin niin tahatonta komiikkaa etenkin ääninäyttelyssä. Pelin päähahmo aloittaa keskustelun: "HEY YOU! Teach me something!" Sen verran kuitenkin on vaikuttanut mielenkiintoiselta, että voisin pelata tätä jos ilmestyis remasteroitu versio konsoleille. wanha

Laitoin just Titanfall 2:n latautuun EA Accessista. Varmaan vaan tarinan pelaan läpi ja testaan moninpeliä. Hitto ku joutuu koko ajan poisteleen pelejä, kun eihän tuon boksin tallennustila riitä millään enkä ala ostaan ulkoista kiintolevyä. Juuri tässä yritän ylipuhua itseä ostamaan sen One X:n, kun on rahatkin säästetty sitä varten, mutta katotaan nyt.

The Turing Test palattu läpi ja oli ihan hyvä 3½/5

Tales From The Borderlandissa aloittelin kolmatta jaksoa. Toimii. Ja perjantaina tulee boksille ilmaiseksi ladattavaksi Back To The Future.

Prakk · 14.12.2017 21:26

Gothic 3:n paras/paskin ääninäyttely pätkä on kun haluaa kertoa kumppanilleen että "mee ny kotiis", kun ei sitä aina tartte, lähinnä kun ne tuntuvat juuttuvan ties mihinkä loiviin rinteisiin, kantoihin ja oksanpätkiin. Ääni on superaggressiivinen huuto "Go back now!", pitäs ettiä tuubista joku hyvä pätkä todisteeksi.

Acedia · 05.01.2018 14:26

Nyt oon jäänyt koukkuun Dead By Daylightiin ja sitä tulee pelattua melkeinpä ainoastaan. Paljon kaikkia pikkuvikoja ja graafisestikin rujon näköinen, mutta älyttömän koukuttava, joten on tässä kyllä jossain onnistuttu. Parhainta on ihan vain juosta kentissä tappajaa pakoon ja käynnistellä generaattoreita, jotka avaa ulospääsyportin. Tappajana pelaaminen on aika stressaavaa, kun kaikki yrittää vältellä ja juosta pakoon, mutta kyllä Freddynä tuokin homma on tosi mukavaa. Ostin tämän PS Storesta, kun oli 50% alennuksessa (17,50), joten siihen nähden ihan huippuostos. Kiken ja riston_m:n kun saisi vielä mukaan peleihin, niin olisi ihan 5/5 viihdettä yhdessä selviytyä ja pelastella toisia koukusta roikkumasta.

Samassa paikassa olisi se Friday the 13th: The Game 14,40 alennushintaan, joten voisi sen tässä hommata tuohon kylkeen. Striimien perusteella vaikuttaa monipuolisemmalta kuin Dbd, mutta en tiedä onko ihan yhtä hauskaa. Saanut toki huonoja arvioita (kuten Dbd), mutta eipä se tuohon hintaan olisi paha.

E · 15.01.2018 20:44

roll roll roll Tulipas ikävä Oblivionia kun tuon katsoi.

Prakk · 14.02.2018 01:08

Melkein yhtä koomista menoa kuin Skyrimissä tässä Kingdom Comessa:

Kai tää silti tulee jossain vaiheessa hommattua...

Acedia · 14.02.2018 20:49

Hommaa Prakki Assassin's Creed Origins! On viimesen päälle hyvä peli ja koko pelisarjan paras. Mukana on myös jopa roolipelimäisiä elementtejä ja jumalattoman iso maailma. Pelasin tämän PS4:llä eli siksi ei näy boksin puolella eli en yritä kusettaa. icon_surprised

Nyt pelaan Mafia 3:sta pleikalla ja tää ei oo kyllä lähellekään samaa tasoa kuin toi Origins. Kakkonen oli kuitenkin yks mun suosikkipeleistä viime sukupolven konsoleilla, niin harmittaa tää kolmososan kökköys.

Pitää laittaa sitten sitä vuoden 2017 parhaat pelit -listaa, kun sitä koko ajan kysellään niin saatanasti. Lista tulee just sillon, kun sinä klikkaat tätä topikkia ja luet listaa, niin huomaat, että lista on jo tullut ja nih.

Prakk · 14.02.2018 21:38

Sain Assassin Creed Originsin joululahjaksi, mutta aattelin alottaa pelaamisen vasta kun hommaan Xbox One X:n, kun tuossa kai vissiin aika hyvin on saatu otettua tehoja irti tuosta vehkeestä. Mafia 3:n pelasin joskus kans läpi, muistaakseni kehuin täällä juonta ja miljöötä yms. mutta pelaaminen kävi vähän turhan nopeeta tylsäksi ja alkoi toistaa itsenään. Mafia kakkonen toimii nykyään Xbox Onellakin, joten pitääpä tuo pelata kans vihdoin läpi.

Acedia · 15.02.2018 20:28

Mafia 3:ssa tosiaan tympii ne samoina toistuvat tehtävät ja pitkät ajamiset paikasta toiseen, mutta juoni ja välivideot ovat kyllä erinomaisia, niin siksi tuota peliä on tullutkin jatkettua, että näkee mitä seuraavaksi tapahtuu. Plussaa myös siitä, että kakkososan päähenkilö Vito on saatu mukaan jatko-osaan.

Originsia pelasi oikeastaan tosi innostuneesti ja aina tuntui mielekkältä hypätä takaisin siihen maailmaan, mutta Mafia 3:ssa tää on tuntunut paikoitellen työläältä puurtamiselta. Sivutehtäviä en oo tehnyt ollenkaan, pelkästyään päätehtäviä ja vähän kierrellyt kaupunkia katsomassa.

Olisin varmaan itsekin ostanut tuon Originsion One X:lle, mutta paikallisesta kirjastosta sattui se löytymään PS4-versiona, niin pakkohan se oli ottaa lainaa. Pelailin noin 46 tuntia ja tein pääjuonen lisäksi suurimman osan sivutehtävistä, mutta silti jäi vielä älyttömän paljon mielekästä tekemistä tekemättä. Pitää ehkä ostaa tästä sitten joskus GOTY-versio.

Sitten kun Mafia 3 on menty läpi, niin vuoroa odottaa myöskin kirjastosta lainattu Far Cry Primal. Sen jälkeen sitten boksille ostettu Okami HD ja Accessin kautta ladattu Mass Effect Andromeda. Pelaan siis kahta peliä kerralla: avointa maailmaa ja "putkijuoksua". The Wolfenstein Old Blood meni tänään läpi ja seuraavaksi boksin gold game Shadow Warrior tulille.

:center::huig::center: · 23.02.2018 12:41

Spintires Mudrunner tjsp evvk aika tykitystä. Kiva yrittää peruuttaa traileria rekalla syvässä mudassa. Sorcerer soundtrack soimaan ja kräkkiä piippuun tää on kova pimp

Laatu · 07.03.2018 15:46

Laatu wrote:

Tarkoitus oli ostaa myös tuo uusi Star Wars mutta en sitten pienen googlailun jälkeen halunnut ryhtyä rikkuriksi.

Tätä päätöstä olen katunut. Viikottain pohdin, pitäisikö kuitenkin ostaa tämä. PC-version hinta kävi taannoin jo kolmessakympissä, nyt näköjään taas lähempänä neljääkymppiä.

leposi · 10.03.2018 14:03

Ostin pitkästä aikaa uuden tietsikkapelin. Amanita Designin uutuus Chuchel. En ole vielä pelannut, mutta Machinarium ja Botanicula olivat niin loistavia, että eiköhän tämäkin tuon 9,99 euron arvoinen ole.

Last edited by leposi (10.03.2018 14:06)

Acedia · 13.03.2018 22:48

Laitetaan nyt tässä sitten tämä vuoden 2017 pelit -lista, kun sitä koko ajan kysellään niin sootanasti ja oon aina aina sanonut, että se tulee ku tulee ja tässä se nyt sitten on. Eli tämä lista on tullut juuri silloin kun sinä luet tämän viestin ja katot kelloa, niin siitä tiedät, että tämä lista on ilmestynyt.

VUODEN 2017 PELIT TOP 10

1. Persona 5 (PS4)

Sanotaan heti alkuun, että Persona 5 oli lopulta ylivoimainen voittaja, koska peli meni samalla omaan kaikkien aikojen top 10 pelit -listalle. Suurin osa nykyajan roolipeleistä antaa pelaajalle ison avoimen maailman täynnä tekemistä rajattomalla ajalla, mutta P5 sen sijaan tarjoaa rajalliset tila- ja aikaresurssit, joiden puitteissa pitää päättää miten ne olisi viisainta käyttää. Haluatko opiskella, hengailla kaverin kanssa (kenen kaverin?), käydä töissä (missä paikassa?), pestä pyykkiä (kyllä), opetella erilaisten kahvien valmistusta (tälläkin on tarkoitus) vai menetkö lukiokaverien kanssa pieksämään demoneja (grindausta, mutta hauskaa sellaista). Tuossa oli vain muutama esimerkki, joten tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi, mikä aiheuttaa taas hankaluuksia kun pitäisi priorisoida. Voi saakeli tätä elämää!

Juonta en viitsi avata yhtään, koska en itse tiennyt siitä yhtään mitään ja se olikin sitten sitä hienompi kokemus. Myönnän siis ostaneeni pelin hypetyksen ja korkean metacriticin arvosanan (93%) perusteella, mutta kyllä kannatti. Harvemmin saa pelata tällaista peliä, joka tempaisee mukaansa, tarjoaa jättimäärän yllätyksiä juonenkuljetuksessa, samaistuttavat päähahmot ja on vielä audiovisuaalisesti kenties tyylikkäin peli ikinä. Jotain pelin imuvoimasta kertoo se, että aloitin viimeisen vaiheen pelailua iltapäivällä kolmen aikoihin ja kun pelin lopputekstit vyöryivät ruudulle oli kello jo melkein yhdeksän illalla. Sen jälkeen vasta havahtui näläntunteeseen ja jäsenien pakotukseen (oli jäsenyhdistyksen kevätkokous <-- kevennys). Yhteensä peli vei elämästäni 122 tuntia 26 minuuttia, mutta en vaihtaisi niistä sekuntiakaan pois.

2. Wolfenstein II: The New Colossus (PS4 ja XBox One)

No nyt on peli foorumin äijäosaston(kin) mieleen! Eka osa ja Old Blood -esiosa olivat jo erittäin hyviä, mutta tämä on kyllä täyttä rautaa. BJ Blazkowicz on tuleva toimintapelien ikoni, joka on saanut myös mainion sivuhenkilöiden katraan antamaan taustatukea. Toimintaosuudet oli juuri niin ylitseampuvan näyttäviä, että häveliäimpiä jo vähän hirvittää, mutta onhan tämä kaikin puolin ihan tolkuttoman kunnianhimoinen ja loppuunasti hiottu räiskintä peli. Näkee, että tekijät ovat laittaneet mielikuvituksensa liikkeelle ja peli tarjoama vaihtoehtoinen 60-luku´on tehty kieli poskessa, mutta ihan pirun yksityiskohtaisesti. Peli tarjoaa räjähtävän toiminnan lisäksi myös hyvät naurut useammassa kohtaa, joten GOTY-versio menee lisäosineen ostoon. Tämän lainasin kirjastosta. Tällaisia kaikkien isompien julkaisijoiden yksinpelikampanjat pitäisi olla. Virstanpylväs.

3. Uncharted: The Lost Legacy (PS4)

Uncharted-peli ilman Natea ja Sullya ei kuulostanut kovin lupaavatlta, mutta voin ilokseni todeta, että jos aiemmassa pelissä oli äijäenergiaa, niin tässä on sitten...naisenergiaa! Pelinsarjan aiemmissa osissa esiintyneet Nadine Ross ja Chloe Frazer pärjäät erinomaisesti myös kahdestaan, joten eiköhän tästä saada yhden uuden trilogian alku. Peli on Naughty Dogin yksi parhaimmista, niin juonenkuljetukseltaan ja rytmitykseltään , joten tylsiä hetkiä ei pääse syntymään . Kaiken kruunaa pelin älyttömän upea graafinen ulkonäkö ja pulmatehtävät, jotka ovat juuri sopivan haastavia ettei tarvitse turvautua netin apuun.

4. Dead By Daylight (PS4 ja XBox One)

Ilmestyi PC:lle jo vuonna 2016, mutta konsoleille vasta viime vuonna, joten pelin paikka on oikeutetusti tällä listalla. Kyseessä on siis PvP -peli, jossa yksi pelaa murhaajana ja neljä muuta yrittävät käynnistää generaattoreita, jotka aukaisevat portin vapauteen. Siinä sivussa pitää piileskellä tappajalta, pelastaa ja parantaa onnettoman kohtalon kokeneita kanssapelaajia ja etsiä kenttään piilotetuista arkuista apuvälineitä. DbD on parhaimmillaan kihelmöivän jännittävä: olet juuri saamassa viimeistä generaattoria käyntiin, kun kuulet tihentyviä sydämentykytyksiä, joka kertoo tappajan olevan lähestymässä. Ajatteletko tiimiä ja otat riskin yrittämällä viimeistellä generaattorin, mutta samalla olet vaarassa jäädä tappajan saaliiksi vai lähdetkö juoksemaan karkuun? Tätä tuli pelailtua ahkerasti joulun aikoihin, mutta nyt on suurin into laantunut. Parhaimmillaan tämä on ollut äärettömän hauskaa ja palkitsevaa, mutta pahimmillaan (huonot tiimikaverit) hirvittävää piinaa, mutta siinä arvaamattomuudessa se pelin viehätys onkin. Kaveriporukassa varmasti hemmetin hauska.

5. Resident Evil 7(PS4 ja XBox One)

Meinasi kokonaan unohtua tämä, kun ilmestyi jo heti alkuvuodesta! Vei RE:n kuitenkin takaisin sille tasolle missä se oli viimeksi neljännen osan ilmestyttyä. Ensimmäisen persoonan näkökenttä toimii ja tuo painostavan tunnelman lähelle pelaajaa (VR versiona kuulemma ihan kauhea: jatkuvasti myöhässä <-kevennys). Tykkäsin tässä myös pelin juonesta, vaikka lopussa se kenties hieman karkasikin käsistä, mutta sehän oikeastaan kuuluu genren tunnuspiirteisiin, joten haitanneeko tuo. Tarjosi pelattavaa ja pelättävää koko rahan edestä sekä palautti taas kerran uskon kauhupelien tulevaisuuteen.

6. Rime (PS4 ja XBox One)

Vuoden suurin yllätyshitti, joka ei saanut mielestäni riittävästi huomiota osakseen. Rime tuo hyvin pitkälti mieleen japanilaisen pelisuunnittelun graafisella ulkoasullaan ja kerronnallaan, joka ei oikeastaan kerro mitään, vaan esittää vihjeitä tapahtumista, jotka pelaaja voi tulkita. Juoni kertoo siis autiolle saarelle haaksirikkoutuneesta pojasta, joka lähtee tutkimaan saartaj a törmää siellä mitä erilaisimpiin eläimiin ja olentoihin. Koko pelin tunnelma on nätin ulkoasun alla oudon melankolinen ja pelin loppuratkaisu onnistui koskettamaan. Tämä taisi tulla viime kuun PS plussan ilmaispelinä, joten ilman sitä tämä helmi olisi voinut jäädä piiloon.Kannattaa ehdottomsti tutustua, hinnankin pitäisi olla jo ihan kohdillaan.

7. Hellblade: Senua's Sacrifice (PS4)

Tässä taas yksi pienemmän studion kehittämä, mutta sitäkin tyylikkäämpi ja kunnianhimoinen teos, joka pyrkii luomaan pelaajalle käsityksen millaiselta psykoosista ja skitsofreniasta kärsivän ihmisen todellisuus näyttää ja kuulostaa. Peli sijoittuu viikinkiaikaan ja kertoo naissoturin matkasta pelastamaan kuollutta miestään. Matka on täynnä erilaisia vaaroja: osa todellisia ja osa vain naisen kuvitelmaa. Välillä ratkotaan sopivan haastavia pulmia ja kuunnellaan pään sisällä puhuvia ääniä. Erityisesti pelin äänisuunnittelu on huippuluokkaa ja sen takia pelin alussa kehoitetaankin käyttämään kuulokkeita parhaimman pelikokemuksen aikaansaamiseksi. Hemmetin ahdistava ja painostava peli, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Jää kummittelemaan mieliin pitkäksi aikaa.

8. What Remains of Edith Finch (PS4 ja XBox One)

Kestää vain kaksi tai kolme tuntia, mutta sinä aikana ehditään käydä läpi koko Finchin suvun varsin synkkä historia jokaisen eri henkilön näkökulmasta. Henkilöt tuntuvat todellisilta ja siksi niiden kohtalot tuntuvatkin niin kamalilta vielä nytkin tätä kirjoittaessani, kun pelaamisesta on kulunut jo pari kuukautta. Pelissä on koko ajan hyvin sanoinkuvaamattoman surullinen tunnelma ja Finchien kartano on totetettu yksinkohtaisen tarkasti, että siinä voi oikeasti uskoa näiden ihmisten eläneen ja kuolleen. Jos Gone Home oli mieleen, niin Finchien suvun vaiheisiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Kerronnallisesti ihan huippuluokkaa oleva yksityiskohtia pursuava teos.

9.The Sexy Brutale (PS4 ja XBox One)

Kuinkahan moni on oikeasti kuullut tästä pelistä? Jos vastaus on ei, niin kannattaa korjata se virhe mahdollisimman äkkiä. Pelin juoni on siis murhamysteeri kartanossa Päiväni murmelina elokuvan tyyliin. RIkas kartanon omistaja on järjestänyt naamiokutsut, jotka ovat muuten onnistuneet, mutta hovimestarien pinnat ovat ilmeisesti kireällä, koska he murhaavat julmilla tavoilla kaikki vieraat. Pelaaja ilmestyy salaperäisen olennon kutsumana tapahtumapaikalle ja joutuu paitsi selvittämään myös pelastamaan jokaisen murhan uhrin erikseen. Käytännössä tämä tarkoittaa huoneista toiseen juoksemista, kaapeissa piilottelua, avaimenreiästä katsomista ja salakuuntelua kunnes selviää kuka, missä ja miten. Varaudu siis palaamaan useamman kerran päivän alkuun, että saat kaikki palaset koottua ja uhrin pelastettua. Viimeistään keskiyöllä kello kajahtaa ja pelaaja siirtyy jälleen saman päivän keskipäivään, mutta (toivottavasti) hieman viisaampana).Kannattaa pelata ja selvittää loppuratkaisuun asti.

10. Call of Duty WW2 (PS4 ja XBox One)

No tää oli nyt se tämän vuotinen codi niin hyvässä kuin pahassa. Oli kuitenkin yksinpeliltään ja moninpeliltään viihdyttävä paketti, jota tuli tahkottua yli sata tuntia, mutta nyt saa jäädä tähän. Zombit olivat kuitenkin loppujen lopuksi pettymys.

Pelaamatta/kesken: Nier:Automata (on niin saakelin kallis vieläkin), Nioh (kesken) ja Horizon: Zero Dawn (kesken).

Laatu · 13.03.2018 22:59

peuk

Prakk · 13.03.2018 23:49

peuk

En oo pelannu mitään noista(Sexy Brutalen jossain vaiheessa Steamiin sentään hankin), ja muutenkin tuli aika vähän 2017 ilmestyneitä pelejä pelattua icon_redface

Acedia · 14.03.2018 01:55

No voi hemmetti! Just tajusin, että AC Origins jäi kokonaan pois listalta ja sehän olisi mennyt suoraan kolmospaikalle. En ymmärrä miten pystyin sen unohtamaan varsinkin kun se on ihan selkeesti koko sarjan paras osa kaikilla mahdollisilla mittareilla. Samalla myös paras avoimen maailman peli mitä oon ikinä pelannut ja Bayek on heti Ezion jälkeen hienoin assassiini. icon_redface

Jätin tarkoituksella listalta pois Yakuza Kiwamin (PS4) ja Okami HD (PS4 & XBox One), koska ne on jo julkaistu vuosia sitten, mutta viime vuonna niistä ilmestyi HD versiot. Samoin myös Bulletstormista ilmestyi Full Clip Edition (PS4 & XBox One), mutta se olisi jäänyt listan ulkopuolelle, vaikka olikin erinomainen peli.

Yakuza Kiwami 9/10
Okami HD 8,5/10
Bulletstorm 8/10

:center::huig::center: · 14.03.2018 02:35

Pitäsköhän toi Kiwami tsekata, oon aioastaan pelannut nollan ja se oli parhaita lähiaikoina pelaamiani pelejä

Acedia · 14.03.2018 15:43

^Kannattaa hommata Kiwami. Pelialue on aika pieni, mutta eipä sitä huomaa, kun se on täynnä tekemistä ja sivutehtävätkin on japanilaisittain melko värikkäitä,. Ainoastaan ehkä välillä ärsyttää ne jatkuvat katujengien kanssa taistelut, mutta niistä saa kyllä expaa ja aika monet niistä voi välttää karkuun juoksemisella. Tykkäsin pääjuonesta kovasti ja pitää hankkia PS Storesta se Yakuza 6 + Yakuza 0 yhteispaketti 68 hintaan. Kakkososasastakin on vissiin tulossa HD versio.

risto_m · 27.03.2018 16:36

Hyvä lista Acedialla siinä, ja lupailin tuolla Pleikan chätissä, että itsekin voisin moista tähän topikkiin ilmoittaa. Listani jää nyt kyllä top 5 -tasolle, sillä enempiä en näköjään ole viime vuoden pelejä vielä pelaillut! Nyt ei ole mitään isompaa juonipeliä kesken, joten harkitsen kolmikosta Yakuza 0, Persona 5 tai Okami HD jonkin aloittamista seuraavaksi.

2017 - viisi peliä

1. The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Puolet viime vuoden peliajasta meni tähän, ja eiköhän tämä suosiolla kaikkien aikojen listallenikin mahdu. Näkemykseni mukaan kaiken hehkutuksen arvoinen kokemus, enkä muista toista peliä, jossa avoimen maailman tutkiminen olisi tuntunut näin mielenkiintoiselta kymmentuntinen toisensa jälkeen.

Mielenkiintoista on myös se, että pelinkehityksestä myöhemmin kuultujen raporttien mukaan peli loksahti lopullisesti kohdilleen vasta puolisen vuotta ennen julkaisua. Kaikki alkoi olla sinänsä valmista, mutta testeissä pelaajat etenivät tuskallisen samoja reittejä, eivätkä lähteneet tutkimaan maailmaa, vaikka tutkimisen oli nimenomaan tarkoitus olla kokemuksen ytimessä. Todettiin myös, että peli ei ole tällaisenaan kovin hauska.

Ratkaisu löytyi muokkaamalla maastoa ja korkeuseroja kokonaisvaltaisesti siten, että pelaaja ei yleensä koskaan näe suoraviivaista reittiä kohteeseensa, vaan ehkä korkeintaan kaukaisuudessa siintävän tornin, ja sinne reitin etsimisestä tulee oma seikkailunsa, joka ei ole käytännössä koskaan suoraviivainen tai sellainen kuin ajatteli. Matkan varrella esteiden yli navigoidessa sitä törmää vielä kymmeneen muuhun kiinnostusta herättävään kohteeseen ja ajautuu ties minne. Joku kaaviokin tästä oli, miten olivat niitä saatanan kolmioita tuonne maastoon sijoitelleet, mutta joka tapauksessa - toimii aivan uskomattoman hyvin.

Melkein minne tahansa voi kiivetä tai uida, mutta staminamittarin kanssa on osattava pelata. Minne tahansa voi yrittää päästä, mutta ilman sopivia varusteita tai potioneja ei pitkälle pötkitä. Joistain tuollaisista syistä tämä on niin kiinnostavaa. Koko ajan on pohdittavaa ja pulmaa, mutta niin on mahdollisuuksiakin, eikä yrittämisestä ja erehdyksestä rangaistus ole suuri. Koskaan ei ole pelihahmoaan tuntenut näin pieneksi pelimaailmassa, kuin ehkä lapsena kun kuvitti itse päässään vähän lisää niitä NES-pelien tapahtumapaikkoja. Ehkä tää onkin peli, jollaista on odottanut koko ikänsä: viimein ne pelien haaveiden maailmat ovat ihan konkreettisesti niin ihmeellisiä kuin pystyi kuvittelemaan!

2. Nier: Automata

Peli, joka on pakko olla spoilaamatta. Sanotaan siis vain, että huikea on. Taistelu ei ensimmäisen kolmanneksen aikana tunnu välttämättä yhtä hiotulta tai mielenkiintoiselta kuin Platinumin vanhemmissa tykittelypeleissä (Bayo, Vanquish, Metal Gear Rising), mutta tähänkin tulee korjausta, ja taistelun puolesta todellinen osaaminen alkaakin vasta hieman myöhemmin.

Ehkä sivutehtävissä voisi olla enemmän mielenkiintoisia mekaniikkoja kehissä, mutta suurilta osin aivan ennennäkemätön ja omapäinen, visionäärinen teos. Vielä melko tiukalla budjetilla ja lyhyessä ajassa koottu tällainen, niin eipä voi muuta kuin hattua sanoa, jne. Sisältää myös vuoden upeimpia musahetkiä peleissä.

3. What Remains of Edith Finch

Samoihin aikoihin tätä pelatessa luin juuri Ishiguron lyhyiden tarinoiden kokoelmaa Yösoittoja ja katselin Netflixistä muutamia väliin jääneitä Black Mirror -jaksoja uutta kautta odotellessa. Molemmat toimivat hieman kuin tämäkin lyhyinä ja keskenään hyvin erilaisina erillistarinoina, jotka kietoutuvat viistosti yhteen, toki pelin tapauksessa ihan suoraankin eikä pelkästään temaattisesti. Joka tapauksessa, ensikosketus peliin oli hehkutusten jälkeen suuri pettymys, sillä se vertaantui suoraan näihin kahteen, ja tuntui, että tämähän ei pääse lähellekään samalle tasolle tarinankerrossaan. Muutama osuus pidemmälle päästyäni huomasin olevani osittain väärässä: ei tämä itseasiassa niin kauas noista kahdesta jääkään. Toimiva peli, toimiva mysteeri, toimiva trilleri!

Ratkaisu tehdä jokaisesta osiosta kokonaan omanlaisensa pelattava oli jännittävä, ja nosti esiin pelillä tarinankertomisen omat uniikit mahdollisuutensa, mikä on aina hienoa. Luultavasti sen takia tämän tekemisessä kesti kuitenkin tuhottoman kauan, ja olisihan tämä hieman pidempi saanut ehkä siltikin olla. Samassa genressä pidin ehkä vielä hieman enemmän Gone Homesta ja hieman vähemmän Everybody's Gone To The Rapturesta, vaikka siinäkin oli omat hienoutensa.

4. Everything

Tässä pelissä on kaikki, vaikka ei juuri mitään pelattavaa! Parhaita hetkiä Everythingin parissa olivatkin ne, kun malttoi laskea ohjaimen lattialle, ja antaa autoplay-ominaisuuden hoitaa hommat. Olet aurinko. Olet planeetta. Olet saari. Olet seitsemän saarta, jotka tanssivat keskenään. Olet miekkavalas. Olet bakteeri miekkavalaan suussa. Olet atomi. Jossain vaiheessa olet kioski ja olet myös kuorma-auto, ja siinä vaiheessa läpänderos alkaakin mennä liian pitkälle, kun siirrytään epäorgaanisiin esineisiin ja rakennuksiin. Toisaalta mikäs siinä. Kysymys ei ollutkaan universumin biologiasta, vaan positiosta ja kaiken suhteellisuudesta.

Katselimme taaperon kanssa ruudulla tapahtuvaa showta, ja aina välillä hän kyseli "mikä tuo tuollainen on", ja yritin vastailla parhaani mukaan. Yhdistettynä Neil deGrasse Tysonin Cosmos-sarjaan ja vahvoihin oluihin tällä pääsi pimeinä talvikuukausina ns. sfääreihin.

5. Gravity Rush 2

Rakastin Gravity Rush Remasteredia, ja on mahdollista, että hyppäsin liian pian, alle vuosi sen läpäistyäni takaisin saman pelisarjan pariin. Olenhan useasti täälläkin sanonut, kuinka kaksi on maksimi, ja yleensä yksikin osa tosi hyvääkin (siis samanlaisena pysyvää, ei esim Zelda tai Mario, jotka ovat aina erilaisia) pelisarjan osaa riittää minulle, ja harvoin sitten jaksan olla kovin kiinnostunut enemmästä samasta puusta veistetystä sisällöstä. Olen esim. äärimmäisen tyytyväinen päätökseeni pelata pelkkä Uncharted 4, josta pidin tosi paljon (vaikka se olikin maailman heteroin peli), ja skipata Collection/ensimmäiset kolme peliä (vaikka paljon referenssejä noihin menikin varmasti ohi). Itseni tuntien en olisi ikinä päässyt edes neloseen asti. Nyt voi hyvillä mielin sitten harkita tuota Acedian hehkuttamaa lisäosaa jossain vaiheessa.

On myös mahdollista, että Gravity Rush 2 ei ole kovin hyvä peli. Ei se missään nimessä huonokaan ole, mutta kun ihmetys hauskasta liikkumistavasta on ohi, niin pitkään tuntui, että jäljelle jäi yllättävän ohkaiset kuoret pelille, joka oli paperilla hyvin suunniteltu, mutta paperilta se sitten hieman maistuikin. Ensimmäisessä osassa pelin lore kiinnosti, nyt kaikki tuntui aika ohkaiselta. Ehkä tällaista jatko-osaa ei olisi edes tarvittu. Tehtävistä puuttui mielenkiintoa ja mieltä ensimmäiseen peliin verrattuna, jossa ne olivat useasti aidosti jännittäviä, myös ja oikeastaan varsinkin sivutehtävä-packit. Tässä erityisesti sivutehtävät ovat mitättömiä ja monet päätehtävistä eivät oikeastaan sen kummempia. Muutamat hienot kentät ja loppua kohden täysin massiivisiin sfääreihin yltyvät (joskin usein tarpeettoman sekavat) pomotaistelut saivat jatkamaan loppuun asti, mutta kyllähän nyt tätä kirjoittaessakin kun noita muistelee, niin ensimmäinen peli oli kaikessa tässä jännittävämpi ja parempi. Tämä on vain hienomman näköinen. Harmi, koska halusin pitää tästä todella paljon!

Lisäksi aivan tolkuttoman pitkä verrattuna sisältöön. Noh, ihan lopetus oli kyllä sitten aika hyvä sentäs lore ja juonen kannalta.

Pääsi siis sijalle viisi, sillä enempää ei ollut tarjota!

Muilta osin tuli vietettyä vuosi aika pitkälle Nintendo-päissäni, vaikka en Switchiä hankkinutkaan, sillä ostin ja vedin hackhillä auki SNES Classicin, ja lisäksi Wii U:n back catalogue on osoittautunut yllättävän upeaksi: Super Mario 3D World, Captain Toad: the Treasure Tracker, Metroid Prime 1, Super Mario 64, Splatoon, Mario Kart 8, Smash Bros, ja todella todella aliarvostettu Star Fox Zero - ainakin nuo on ollut aivan saatanan hyviä pelejä kaikki! Todella tyytyväinen käytetyn Wii U:n hankintaan siis muutenkin kuin Zeldan vuoksi.

Snesillä tällä hetkellä aivan koukussa Tetris Attackiin!

Prakk · 28.03.2018 09:47

Spämmätään nyt joku lista kans, pidempiä perusteluja myöhemmin jos jaksan:

1. South Park: The Fractured but Whole

Hassutteluroolipeli, melko samanlaista menoa kuin edeltäjänsä Stick of Truth, taistelu ja pelattavuus muutenkin hieman parempaa.

2. ELEX

Taattua Piranhan Bytesin "laatua", ruma, buginen ja melko kökkö juoni, mutta open world rpg-peleinä nämä jotenkin mulle vaan toimii. Samoilu ja haahuilu on hauskempaa kuin vaikka Bethesdan copy&paste luolastoissa.

3. Torment: Tides of Numenera

Old school rpg wanhan Planescape: Tormentin hengessä. Helvetisti ruutukaupalla lukemista jos haluaa pysyä juonessa mukana, taistelu on melko yksinkertaista, ja melkein tää tuntuu välillä enemmän point & click -peliltä kuin rpg:ltä.

4. Thimbleweed Park

Maniac Mansionin näköinen ja tuntuinen point & click, tää jäi joskus kesken, mutta hyvähän tämä oli kaikinpuolin.

5. Marvel Heroes Omega

Ilmainen ja kelvollinen diablo-klooni Marvel-hahmoilla. Harmittavasti Disney laittoi pelintekijöiltä rahahanat kiinni, ja peli meni sulki loppuvuodesta.

Street Spirit Sr.

#3781 27.11.2017 21:23

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3782 27.11.2017 21:26

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3783 27.11.2017 21:27

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3784 28.11.2017 11:18

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3785 29.11.2017 22:14

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3786 30.11.2017 13:52

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3787 05.12.2017 20:46

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3788 05.12.2017 21:59

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3789 06.12.2017 09:24

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3790 06.12.2017 12:41

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3791 06.12.2017 21:19

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3792 14.12.2017 20:58

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3793 14.12.2017 21:26

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3794 05.01.2018 14:26

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3795 15.01.2018 20:44

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3796 14.02.2018 01:08

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3797 14.02.2018 20:49

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3798 14.02.2018 21:38

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3799 15.02.2018 20:28

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3800 23.02.2018 12:41

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3801 07.03.2018 15:46

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3802 10.03.2018 14:03

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3803 13.03.2018 22:48

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3804 13.03.2018 22:59

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3805 13.03.2018 23:49

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3806 14.03.2018 01:55

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3807 14.03.2018 02:35

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3808 14.03.2018 15:43

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3809 27.03.2018 16:36

Re: Konsoli/tietokonepelit

#3810 28.03.2018 09:47

Re: Konsoli/tietokonepelit

Board footer