You are not logged in.
Nice!
Kuuntelen just Masadaa. Tää on jatsia. Tää on hyvää.
Kymmenen muuta vitun hyvää jatsilevyä:
The Art Ensemble of Chicago - Les Stances a Sophie
Albert Ayler - Live in Greenwich Village
Peter Brötzmann - Machine Gun
John Coltrane - The Olatunji Concert: The Last Live Recording
Don Cherry - Eternal Rhythm
Oliver Nelson - The Blues and the Abstract Truth
Sun Ra - Outer Spaceways Incorporated
Sonny Sharrock - Ask the Ages
Archie Shepp - Mama Too Tight
Cecil Taylor - Silent Tongues
Ei mulla muuta. Jatkakaa.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Ei voi hyväksyy! :twisted:
Noi levyt ei o Koneempaa nähneetkään -- ja noille jokaiselle kuuluis oma otsikko... (paitsi mikäs toi Oliver Nelson sit on?)
Machine Gun ja Olatunji on ihan Autioo Saarta, mut Coltranelta ehkä kuitenkin enemmän tykkään kuunnella Olé'ta tai siis ainaski pitkää nimibiisiä.
Miettimättä Kymmenikössä -osastoon tulis lisäksi ainakin:
Charles Mingus - The Black Saint And The Sinner Lady
Albert Ayler - Spirits Rejoice
Miles Davis - On The Corner
Herbie Hancock - Headhunters
Django Rheinhardt - joku hyvä kokis
Ornette Coleman - Free Jazz
Sonny Sharrock - Ask The Ages
The Flying Luttenbachers - Destroy All Music
Mistähän päästä kannattaisi tutustua tarkemmin Pharoah Sandersiin?
Offline
pharoah sandersiin tutustutaan impulse!-levyjen kautta, kaikki käy mutta oma top-5 ehkä:
thembi
summun-bukmun-umyun
tauhid
jewels of thought
karma
mä ostin taannoin albert aylerin triplavinyylin holy ghost, mutta on vielä korkkaamatta...
jatsin top-ten jää mun osalta tässä vaiheessa tekemättä, mutta coltrane on kunkku, parhaat sunship, om ja a love supreme ja vielä mainitsen tähän loppuun charles minguksen (black saint and the sinner lady).
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Noi levyt ei o Koneempaa nähneetkään -- ja noille jokaiselle kuuluis oma otsikko... (paitsi mikäs toi Oliver Nelson sit on?)
Noku edelliselläkin foorumilla oli jatsitupak... eiku topikki koneemmassa
Tuo Nelsonin levy on mahtavaa blueskaavaista postboppailua (tai jotain sinnepäin, enhän minä oikeasti jatsistakaan mitään ymmärrä), mukana myös mm. Eric Dolphy, Roy Haynes ja Bill Evans.
Oma Sanders-suosikki taitaa olla Jewels of Thought, Mingusilta joko The Black Saint and the Sinner Lady tai Ah Um tai Blues & Roots. Flying Luttenbachersiakin olisi voinut listalle mahduttaa, esim. Alptraum-liven tai juuri tuon Destroy All Musicin.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Kappas, Akateemisen 8,90-laarista löytyi mm. Milesin Tribute to Jack Johnson ('70) -- ja kylläpä rokkaa! Ekassa vajaan puolen tunnin biisissä epäilemättä monia hämäisi se boogiemainen pohja, mutta komeaksi revittelyksihän se äityy. Esim McLaughlin runnoo kitarasta ihan postpunkmaisia kuvioita, ja Miles itsekin vallan villiintyy. Toka pitkä biisi alkaa erinomaisen funkisti ja päätyy mutkain kautta kauniiksi orkesterimaalailuksi. Tämä taisi pompata omaksi kakkossuosikiksi heti On The Cornerin jälkeen.
Offline
En ole vielä löytänyt yhtään Miles-levyä johon voisin varauksetta ihastua, mutta tuo voisi olla sellainen.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Jospa nyt avaisin sanallisen arkkuni tässäkin topicissa. Joskus ennen pidin jazzia melko elitistisenä musiikkina ja ehkä minulla edelleen on hieman ennakkoluuloja. Yritän kuitenkin päästä niistä eroon.
Miles Davisin Kind Of Blue oli minulle ensimmäinen hankkimani jazz-levy. Aluksi se kuulosti mukavan rauhalliselta tunnelmoinnilta, mutta nykyisin pidän sitä melko tylsänä levynä. Paljon parempi on sellainen klisee kuin John Coltranen A Love Supreme, jota nytkin parhaillaan kuuntelin. Itä-Euroopan reissulla se oli loistavaa nukahtamismusiikkia. Sopi jotenkin siihen reissutunnelmaan. Myös Coltanen Meditations on hyvä. Olatunjia en ole vielä kuullut.
Freejazziinkin olen yrittänyt tutustua. Ainoa levy, josta olen varauksettomasti innostunut on Sonny Sharrockin Ask The Ages. Harmi ettei tuota levyä tietenkään saa mistään. Ornette Colemanin The Shape Of Jazz To Come on myös hyvä ja olenkin ollut jo pidempään aikeissa hankkia sen. Archie Sheppin Mama Too Tightista en saanut mitään irti, vaikka tällä kertaa kyse tuskin oli yrityksen puutteesta.
Tällaista. Jazzin suhteen olen siis todellinen vasta-alkaja, mutta jokin minua vetää tämänkin musiikkityylin puoleen. Osittain kiitos kuuluu Jack Kerouacin kirjoille.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kyllähän pelkkä jazz-sanakin saa monet (useimmat?) heti ns. takajaloilleen, itsekin olin yksi heistä kunnes vain jokin naksahti. Ja kuten todettua, en ymmärrä musiikin teoriasta paljonkaan, joten pelkältä fiilispohjalta jatsilevyjäkin tulee kuunneltua.
Mama Too Tight viehättää ehkä eniten juuri siksi, kun siinä on "kaikkea": 20-minuuttisen A Portrait of Robert Thompsonin räävitön freekaaos rytmittyy marssivälikkeiden avulla hienosti, nimikappaleen vastustamaton big band -groove saa ulokkeet liikkeelle, rauhallinen Theme for Ernie on kaunis kuin mikä ja hiipivä Basheer summaa em. teemat levyn lopuksi täydellisesti. Ei siinä sen kummempaa.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Löysin kirpparilta Herbie Mannin Wailing Dervishes -liven. Paljon kiintosampi kun herran lukuisat souljazz-jutut. Kolme biisiä lähi-itäfolkjatsia, riehakka versio norwegian woodista ja hassu säkkipillibop vielä päälle. Nimibiisi ja Armenian lullaby on varsinkin kipeen hyviä.
Samalla tarttui mukaan Oriental windin Bazaar. Bändiä johtaa Don Cherrynkin kanssa soitellut ruotsinturkkilainen perkussionisti Okay Temiz. Räväkkää folkkifuusiota tämäkin, mutta ammatimaisen kuuloista paikoitellen, kontrolloidusti villiä. Paljon paremmin sama konsepti toteutuu Okay Temizin ja turkkilaisen viulistin Salih Baysalin The Myth -kiekolla, kun ruotsalaiset instituutiojatsarit ei oo kangistamassa.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Kappas, Akateemisen 8,90-laarista löytyi mm. Milesin Tribute to Jack Johnson ('70) -- ja kylläpä rokkaa! Ekassa vajaan puolen tunnin biisissä epäilemättä monia hämäisi se boogiemainen pohja, mutta komeaksi revittelyksihän se äityy. Esim McLaughlin runnoo kitarasta ihan postpunkmaisia kuvioita, ja Miles itsekin vallan villiintyy. Toka pitkä biisi alkaa erinomaisen funkisti ja päätyy mutkain kautta kauniiksi orkesterimaalailuksi. Tämä taisi pompata omaksi kakkossuosikiksi heti On The Cornerin jälkeen.
Joo, minulla jäi tämä pitkäksi aikaa hyllyyn just ton boogie-junkkauksen takia, mutta innostuinpas kokeilemaan taas ja hyvältähen se kuulosti. Ja On the corner on kyllä suvereeni, mitä Miles-kiekkoihin tulee.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Tulipa viimeinkin hankittua Ornette Colemanin The Shape Of Jazz To Come. Oikein hyvä levy, ei mene liian free jazzailuksi (eli biisit eivät minusta hajoa kakofoniseksi äänien sekamelskaksi). En minä osaa muuta sanoa. En osaa kirjoittaa mitään järkevän kuuloista jazz-levyistä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Miles Davisin Bitches Brew-sessiot kuulostavat tällä hetkellä aivan parhaudelta. "Mikäs sen nimi nyt olikaan"-funkmimmihän johdatti Milesin Hendrixin ja muun rokin pariin ja taisi tehdä pelkästään hyvää Davisin musiikille. Ainakaan näissä biiseissä ole mitään samanlaista tylsyyttä ja eräänlaista laskelmoivuutta kuin esim. Kind Of Bluessa. Tai sitten se on kuuntelijan korvassa vain tämä ero. Himottaisi myös hankkia se Davisin boxi (miksen koskaan muista nimiä), joka on nauhoitettu Cellar Door-klubilla ja jossa on parina iltana mukana myös sähkökitara.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Miles Davisin Bitches Brew-sessiot kuulostavat tällä hetkellä aivan parhaudelta. "Mikäs sen nimi nyt olikaan"-funkmimmihän johdatti Milesin Hendrixin ja muun rokin pariin ja taisi tehdä pelkästään hyvää Davisin musiikille.
Betty Davis (Marby)
[quote:547e68ae6f]It's easy to imagine the snickers when a 23-year-old model married a famous musician twice her age, but Betty was no gold-digger; she turned Miles on to Jimi Hendrix and Sly Stone (providing the spark that led to his musical re-invention on In a Silent Way and Bitches Brew[/quote:547e68ae6f]
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Online
Keväällä on tullut ihasteltua - Coltranen ohella - lähinnä Wayne Shorteria, Lee Morgania, Sun Rata, Donald Byrdiä ja varsinkin Thelonious Monkia.
Monkin pianon poksahtelut ja rytmitykset on kyllä ihan parhautta.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
>Keväällä on tullut ihasteltua - Coltranen ohella - lähinnä Wayne Shorteria, >Lee Morgania, Sun Rata, Donald Byrdiä ja varsinkin Thelonious Monkia.
>Monkin pianon poksahtelut ja rytmitykset on kyllä ihan parhautta.
kyllä, monk ja etenkin varhaisempi sun ra on kevätmusaa parhaimmillaan, ihanaa! tohon listaan lisäisin vielä ehkä sonny rollinsin, ainakin night at the village vanguard vol. 1 & 2. ja suuri osa orneten jutuistakin tuntuu kutkuttelevan parhaiten juurikin keväällä.
arschloch
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
[quote:7cc6f30782="artsy"]>Keväällä on tullut ihasteltua - Coltranen ohella - lähinnä Wayne Shorteria, >Lee Morgania, Sun Rata, Donald Byrdiä ja varsinkin Thelonious Monkia.
>Monkin pianon poksahtelut ja rytmitykset on kyllä ihan parhautta.
kyllä, monk ja etenkin varhaisempi sun ra on kevätmusaa parhaimmillaan, ihanaa! tohon listaan lisäisin vielä ehkä sonny rollinsin, ainakin night at the village vanguard vol. 1 & 2. ja suuri osa orneten jutuistakin tuntuu kutkuttelevan parhaiten juurikin keväällä.
arschloch[/quote:7cc6f30782]
Joo! Sonny Rollinsin unohdin listalta. Itse asiassa, Sonny kolahtaa kovemmin kuin Shorter..
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Don Cherryn Where Is Brooklyn? -levy paljastui varsin kovaksi tapaukseksi, Ornette Colemanin hämärähköjä linernoteseja myöten. Pharaoh pysyy mukavasti raiteilla, eikä yritä varasta show'ta ylitunteellisella tööttäyksellä (mielestäni herran suurin ongelma on liian voimakas tehokeinojen käyttö, jos nyt on pakko jotain nostaa esille. Tästä esimerkkinä Coltranen Meditations, josta tekee loistavan juuri se, ettei joka biisi ole junaonnettomuudelta kuulostava freefest.) Don Cherryn taas on tasaisen varma, ja taustalla soittavasta rytmiryhmästä ei ole pahaa sanaa. Pharaoh ja Cherry toimivat hienosti yhteen.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Minäkin otin artsyn vinkistä vaarin, ja kuuntelin eilen tuota Where Is Brooklyn -levyä. Loistavaa kamaa, todellakin. Basisti on ärhäkkä, kävelee, hyörii, pyörii ympäriinsä kuin väkkärä ja tuuttailuissa on koko ajan sielukkuutta.
Biisitkin ovat jazz-minälleni sopivan mittaisia, siinä kuuden minuutin molemmin puolin paitsi viimeinen 17-minuuttinen vetäisy.
Allmusic sanoo ettei tämä ole edes yhtä essential kuin Cherryn pari aiempaa kiekkoa, joten pitääpä niihinkin tutustua.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Online
[quote:6194d4db3d="Laatu"]
Allmusic sanoo ettei tämä ole edes yhtä essential kuin Cherryn pari aiempaa kiekkoa, joten pitääpä niihinkin tutustua.[/quote:6194d4db3d]
Nojoo, mutta sanoisin tämän olevan ihan herran parhaimmistoa. Toisin sanoen: inhoan tuota termiä, essential.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Online
[quote:78fc97377b="Laatu"]Jaa, mä taas rakastan sitä termiä, joten eiköhän pistetä väittelyksi.
"Take it from the top, boys!" ; )[/quote:78fc97377b]
Essential tarkoittaa lähinnä suosituinta, enemmistön rakastamaa (indierunkkujen keskellä free jazz on enemmistön jazzia, vaikka kyse ei laajemmassa yhteydessä olisikaan varsinaisesta enemmistöstä), ja ajan patinoimaa "klassikkoa", varsinkin allmusic.comin kaltaisten tahojen lanseeramina. Vihaan myös kaanonin itsetarkoituksellista vastustusta, joten olen hiljaa, ja totean vain että Where is Brooklynin kaltainen melkein-klassikko sopii pirtaani varsin hyvin...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
[quote:630d09f6c5="ex-kolja"]
Essential tarkoittaa lähinnä suosituinta, enemmistön rakastamaa (indierunkkujen keskellä free jazz on enemmistön jazzia, vaikka kyse ei laajemmassa yhteydessä olisikaan varsinaisesta enemmistöstä), ja ajan patinoimaa "klassikkoa", varsinkin allmusic.comin kaltaisten tahojen lanseeramina. Vihaan myös kaanonin itsetarkoituksellista vastustusta, joten olen hiljaa, ja totean vain että Where is Brooklynin kaltainen melkein-klassikko sopii pirtaani varsin hyvin... [/quote:630d09f6c5]
Smaaa.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Online
Eric Dolphyn Out to Lunch on ihan mahtava! Hienoa avangardistista jazzia. Aivan loistava levy.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Bitches Brew on aivan loistava levy! Sain vihdoinkin ostettua omaksi. Aivan loistavaa häröilyä! Horojen panemisella Davis puhaltaa vihdoinkin rohkeasti siihen foniinsa, eikä vaan hissuttele jotain hissimusiikkia.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Bitches Brew on aivan loistava levy! Sain vihdoinkin ostettua omaksi. Aivan loistavaa häröilyä! Horojen panemisella Davis puhaltaa vihdoinkin rohkeasti siihen foniinsa, eikä vaan hissuttele jotain hissimusiikkia.
Davis ei kyllä paljoa "foniinsa" puhaltele.
Offline
[quote:f4f0c854f2="ydinaukio"]
Davis ei kyllä paljoa "foniinsa" puhaltele. [/quote:f4f0c854f2]
Sama asia
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Steve Reidia on tullu kuunneltua reilusti tässä viimeaikoina, kun ei noita kaikkein ryppyotsasimpia jatsareita aina jaksa.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Jos ny vaikka tänne jotain kirjoittaisi kun Porin jazzeillakin tuli käytyä.
Dizzy Gillespie jne soitti pari oikein hyvää biisiä. En sitten tiedä olivatko omia vai jotain klassikoita. Tarja Halonenkin oli katsomassa (ei liity mitenkään mihinkään).
Five Corners Quintet ei oikein säväyttänyt. Jotenkin oli niin sellaista kliinisen ja harkitun oloista menoa. Olisi vähän hulinaa tai jotain vastaavaa kaivannut. Eipä muuta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Alxity vanha Sting-fani Olisit ollut samaan aikaan jazz-kadun ilmaiskonsertissa, ranskalainen Musica Brass oli festareiden paras bändi (noin kymmenen keikkaa näin).
No you mind yer bleedin own you two bob cunt
Offline