J.G. Ballard

jookcha · 02.10.2012 11:59

bernardblack · 02.10.2012 12:01

Köykänen alotus tarpeelliselle topikille biggrin peuk

bernardblack · 02.10.2012 12:04

Ei mullakaan kyl just nyt oo intoa kirjoittaa pitemmin, mut todetaan ainakin sen verran, että meitsille tosi tärkeä kirjailija, varmasti olis siellä suosikkilistan kärkisijoilla jos semmosta pitäis laatia (siellä Dickin, McCullersin, Janssonin, Bukowskin ja Wodehousen joukossa). Tuotannosta on luettu lähes kaikki, taitaa ainoastaan Wind from Nowhere ja Running Wild olla lukematta.

jookcha · 02.10.2012 12:06

Oon lukenut seuravaat kirjat: Crash, Concrete Island, Crystal World, Super-Cannes, Kingdom Come, Unlimited Dream Company ja Miracles of Life. Välillä tää on parasta ikinä ja sit välillä tuntuu et toistaa itteään tosi paljon. Pienissä annoksissa erittäin hyvää, täytyis varmaan kokeilla jotain novellikokoelmaa seuraavaks tai sit Atrocity Exhibitionia.

bernardblack · 02.10.2012 12:09

jookcha wrote:

Oon lukenut seuravaat kirjat: Crash, Concrete Island, Crystal World, Super-Cannes, Kingdom Come, Unlimited Dream Company ja Miracles of Life. Välillä tää on parasta ikinä ja sit välillä tuntuu et toistaa itteään tosi paljon. Pienissä annoksissa erittäin hyvää, täytyis varmaan kokeilla jotain novellikokoelmaa seuraavaks tai sit Atrocity Exhibitionia.

Mummielestä varsinkin toi myöhempi tuotanto oli tosiaan aika itseääntoistavaa, enkä oo tainnu yhdestäkään niistä Kindness of Womenin jälkeisistä romaaneista kauheesti tykätä.

Novellistina Ballard on ihan nero ja vaikka sielläkin sitä toistoa on, niin suosittelen silti hankkimaan ton The Complete Short Storiesin. Ei varmasti kaduta.

bernardblack · 02.10.2012 12:10

bernardblack · 02.10.2012 12:16

hiirimattona · 02.10.2012 15:15

Olen lukenut vain kourallisen herran kirjoja ja noista kaikista olen pitänyt. Tuo The Complete Short Stories kiinnostaa.

bernardblack · 02.10.2012 15:40

hiirimattona wrote:

Tuo The Complete Short Stories kiinnostaa.

Ei oo ees kallis. Päälle pariinkymppiin lähtee NETIST. Mut joo, suosittelen sitä aiempaa, kahdessa osassa julkaistua painosta, koska tää uudempi on vähän hankalasti luettava MÖTKÖ.

bernardblack · 02.10.2012 15:47

Jos täs nyt vähän yrittäis arvottaa tota kirjallista tuotantoa, niin tota joo. Ehkä loppupeleissä kärkisijoille yltää noi novellit, niistä oon varmaan kaikkein eniten nauttinut, hienoa kamaa.

Romaaneista iskee aika kovaa toi 60-luvun katastrofikolmikko, Drowned/Burning/Crystal World. Niitä seuranneet Crash, Concrete Island ja High Rise oon lukenut niin kauan sitten, etten oikein uskalla sanoa mitään, silloin tykkäsin ja varmaan edelleenkin jos lukis uudestaan.

80-luvulle tultaessa tyyli muuttu selkeästi, aiheetkin. The Unlimited Dream Company ja The Day of Creation on varsin kiehtovia opuksia, Hello America tais olla vähän kankeampi teos. Omaelämäkerralliset Empire of the Sun ja Kindness of Women on semmosia pakkoluettavia, ei kantsii skipata.

Ja sit tosiaan tosta Cocaine Nightsista eteenpäin on meitsillä ottanut vähän vaikeesti. En osaa ihan suoralta kädeltä sanoa mikä niissä mättää. Ehkä se yläluokkaisporvarillinen meininki ja semmonen toisteisuus noissa kaikissa. Ehkä ton haastattelukirjan lukeminen vähän selventää tota Ballardin mielenmaisemaa noilta ajoilta.

bernardblack · 02.10.2012 15:53

The Collins English Dictionary wrote:

(adj) 1. of James Graham Ballard (born 1930), the British novelist, or his works (2) resembling or suggestive of the conditions described in Ballards novels and stories, esp dystopian modernity, bleak man-made landscapes and the psychological effects of technological, social or environmental developments.

bernardblack · 02.10.2012 21:15

bernardblack · 03.10.2012 19:09

In Defence of the Virtual: A Secret History of Ballardian Film Adaptations

hyvä artikkeli toteutumattomista Ballard-filmatisoinneista ja ballardiaanisesta elokuvasta ylipäätään

bernardblack · 03.10.2012 19:27

ps. toi ballardian.com on melkonen aarreaitta, ehkä joskus ehdin lukea kaikki mielenkiintoiset jutut siellä

bernardblack · 03.10.2012 19:46

cool dudes:

bernardblack · 14.10.2012 15:51

Raporttia, koska jookcha käski.

Haastatteluja on vuosikymmenten varrelta valikoitu varsin kattavasti ja tasapuolisesti, sekä monenmoisista lähteistä. Osa on lyhenneltyjä, osa on ennenjulkaisemattomia, on käännöksiä esim. saksasta ja venäjästä sekä tv/radio-litterointeja.

Kyseessä on pelkän haastattelukokoelman lisäksi myös eräänlainen ohjelmanjulistus, sillä toimittaja Simon Sellarsin (ballardian.com) mielestä Ballardin haastattelut ovat vähintään yhtä tärkeä ja ehkä jopa tärkeämpi osa kirjallista tuotantoaan kuin proosansa. Ite en toki ole samaa mieltä, mutta on kyllä myönnettävä, että ainakin määrällisesti haastikset ovat aika tärkeä osa Ballardin uraa. Sellars on vaivautunut tekemään laskelmia ja haastattelujen volyymi ylittää esim. novellien vastaavan.

Mut se mikä tästä kokoelmasta tulee hyvin esille on se, että Ballard oli harvinaisen aulis haastateltava. Sillä on paljon puhuttavaa, on aina kohtelias ja kiinnostunut, riippumatta haastattelijasta tahi siitä, missä haastattelu julkaistaan. Ballardin haastatteluaulius käy ilmi myös siitä, että tässäkin paksussa opuksessa on hämmentävän vähän toistoa. Jonkun verran toki, mutta tosiaan kovasti paljon riittää Ballardilla puhuttavaa neljän vuosikymmenen ja lähemmäs viidensadan sivun ajan. Aiheet rönsyilee aika lahjakkaasti, mut ajatukset pysyy kiitettävän kirkkaina. Sitähän vois kuvitella, että tämmöistä kirjaa lukis pitkän ajan kuluessa, haastattelun silloin ja toisen tällöin, mut nopeasti tämä tosiaan tuli luettua, koska jutut oli kiinnostavia.

Ja nyt tuli aika kova innostus lukea noi romaanit uudestaan (varsinkin ne väheksymäni myöhemmät kirjat). Kenties ehkä hamstraan puuttuvat ja toteutan ens vuonna samanlaisen lukuprojektin mitä Dickin kanssa.

bernardblack · 14.10.2012 21:43

bernardblack wrote:

Ja nyt tuli aika kova innostus lukea noi romaanit uudestaan (varsinkin ne väheksymäni myöhemmät kirjat). Kenties ehkä hamstraan puuttuvat ja toteutan ens vuonna samanlaisen lukuprojektin mitä Dickin kanssa.

Hehe, alotin saman tien hamstraamisen. Tilasin abebooksin kautta Rushing to Paradisen, Crashin ja Running Wildin.

edit: hehe, luulin että mulla ois ollu enemmän omassa hyllyssä näitä ku mitä onkaan

vielä puuttuu näin paljon:

The Wind from Nowhere
The Atrocity Exhibition
Concrete Island
High-Rise
The Unlimited Dream Company
Empire of the Sun
The Day of Creation
The Kindness of Women
Cocaine Nights
Millennium People
Kingdom Come

onneks suurinta osaa saa about eurolla (vaan oispa postikulut yhtä pienet viha )

edit2: ja huuto.netistä löyty Day of Creation eurolla ja Kindness of Women kahdella, hyvinhän tää läks

Last edited by bernardblack (14.10.2012 21:55)

bernardblack · 30.12.2012 19:17

Jepa jes, nyt on kaikki romaanit hallussa Atrocity Exhibitionia lukuunottamatta, joten kai tässä vuoden vaihtumisen kunniaksi voisi jo aloittaa lukuprojektin, kun AE:kin on jo postissa ja matkalla (oisin halunnut sen Re/Searchin kuvitetun painoksen, mut siitä ois saanu pulittaa about kolminkertaisen summan Harper Perennialin uusimpaan painokseen verrattuna, joten jätin väliin).

Tämmönen ois lukujärjestys:

The Wind From Nowhere
The Drowned World
The Burning World
The Crystal World
The Atrocity Exhibition
Crash
Concrete Island
High Rise
The Unlimited Dream Company
Hello America
Empire of the Sun
The Day of Creation
Running Wild
The Kindness of Women
Rushing to Paradise
Cocaine Nights
Super-Cannes
Millennium People
Kingdom Come

bernardblack · 03.01.2013 17:31

Tästä lähdetään. Luin tämän Ballardin esikoisromaanin The Wind from Nowheren nyt ensimmäistä kertaa. Se on lievästä obskyyri teos Ballardin bibliografiassa, sillä ukko itse ei edes mielellään laskenut sitä romaaniensa joukkoon. Jonkinlainen testi oli kyseessä, Ballard vain kokeili että onnistuuko se romaanin kirjoittaminen ja naputteli stoorin parissa viikossa kokoon. Viimeisin painos tästä taitaa olla tää Penguinin 70-luvun pokkari, mikä meikäläiselläkin on. Alunperin julkaistiin siis 1962.

Kyseessä on aika suoraviivainen katastrofiromaani, laadullisesti tuommoista kioskikirjallisuustasoa. Kuitenkin ihan vauhdikkaasti etenevä ja nopeasti luettu juttu, eikä nyt varsinaisesti mitenkään tavattoman huono, mutta tulevaan tuotantoon verrattuna aika köppöistä kamaa.

Katastrofin virkaa toimittaa tässä tapauksessa koko maapalloa kiertävä monsterimyrskytuuli, joka kiskoo mullat maasta ja vedet meristä ja ajaa ihmiset maan alle piiloon. Jonkinlaisina päähenkilöinä toimivat brittiläinen tohtorismies ja amerikkalainen sukellusvenekomentaja ja onpa tarinaan ympätty jonkinlainen eksentrinen miljardööripahiskin, joskin tarina loppuu suunnilleen saman tien kun se ehtii näyttämölle. Paljon on yhtäläisyyksiä tätä seuranneeseen "katastrofi-trilogiaan" ja muuhun tuotantoon muutenkin, mutta kuten sanottua, tässä ollaan aika suoraviivaisella seikkailulinjalla, eikä Ballard ole mitä ilmeisemmin suuremmin vaivautunut panostamaan mihinkään psykologisiin kehittelyihin.

Viihdyttävää luettavaa ja kiinnostava jälkiviisaasti tiettyjen tulevaa enteilevien piirteidensä vuoksi, mutta siinäpä se sitten.

bernardblack · 12.01.2013 20:54

Yksi tämmöisen lukuprojektin etu on se, että se antaa ihan omanlaisensa vinkkelin siihen kirjailijan kirjalliseen kehitykseen. Ballard kirjoitti tämän The Drowned Worldin käytännössä heti The Wind from Nowheren jälkeen ja tietyistä samankaltaisuuksistaan huolimatta ovat ne melkeinpä täysin eri maailmoista.

Drowned Worldissa on vielä havaittavissa samanmoista seikkailukirjamaisuutta kuin Wind from Nowheressa, mutta tarinan painopisteet ovat kumminskin ihan eri suunnilla. Siinä missä Windin henkilöt (ja tarina itsessään) yrittävät selvitä maailmaa mullistavasta katastrofista, Drowned Worldissa se todellinen selviytymiskeino on uuteen maailmanjärjestykseen antautuminen.

Conradin Heart of Darkness kulkee tässä kaiken aikaa taustalla, ehkä aika pinnallisena vertauskohteena mutta kuitenkin. Ilmaston lämpeneminen ja merenpinnan nousu ovat ajaneet ihmiskunnan napapiireille, eurooppa on kaupunkien muodostamien laguunien verkosto. YK:n tutkimusryhmä puuhailee ex-Lontoossa ennen monsuunisateita ja ryhmän vetäytyessä mestoilta jää kolmen ihmisen kopla sijoilleen, kukin oman motiivinsa vuoksi. Jengi eristäytyy ja uppoaa omiin unimaailmoihinsa, kunnes lievästi psykoottinen rosvokapteeni osuu paikalle ja tekee parhaansa herättääkseen uneksijat unistaan. Uuden ja vanhan maailmanjärjestyksen asukkien kohtaaminen johtaa väkivaltaisiin bakkanaaleihin ja lopulliseen pakoon kohti aurinkomaata.

Ainakin pari kertaa aiemmin tullut lukaistua tämä ja nyt ei ihan täysin riittänyt keskittymiskyky vaikka tästä hitosti tykkäänkin, mutta onpi mielenkiintoista lukea tämä Ballardin "katastrofitrilogia" (so. Drowned World, Burning World, Crystal World) nyt yhteen pötköön.

bernardblack · 15.01.2013 23:30

The Burning World (myöh. The Drought) ei ole sieltä parhaimmasta päästä Ballardin teoksia, mutta ite tykkään tästä kyllä, siinä on semmoista "pageturner"-meininkiä, jännäilyä. Katastrofien parissa mennään edelleen, nyt sateettomassa ja aavikoituvassa maailmassa. Ballardille ehkä vähän epätyypillisesti melko laajalla (aika)skaalalla tapahtuva stoori jakautuu kolmeen osaan, mullistuksen alkumetreille ja vuosikymmenen verran eteenpäin post-apokalyptiseen, pre-madmaxmaiseen maailmaan. Ja vaikka tarinaan mahtuu myös "eeppistä" matkantekoa, niin tyypillisemmin melko kapealla avaruussektorilla liikutaan ja erittäin sisäänpäinkääntyneesti.

Mutta siis mielenkiintoisen maailman Ballard on tässä kehitellyt ja henkilöhahmot (vaikkakin ehkä hieman ylilyötyjä) kiinnostavampia ja monitahoisempia kuin Drowning Worldissa, jossa monet henkilöistä jäivät aika ohuiksi karikatyyreiksi.

Huvittaa myös sekin ajatus, että jos tämä olisi jonkun uudemman tekijän uusi teos, niin samasta matskusta olisi takuulla väännetty ainakin kolmentuhannen sivun eeppinen trilogia, siinä missä Ballard on mahduttanut stoorinsa alle 200 sivuun. 60-luvulla vielä osattiin tiivistämisen taito.

bernardblack · 25.01.2013 19:35

Hmm. Olin tähän asti aatellut, että Crystal World olisi yksi meikäläisen Ballard-suosikkeja, mutta nyt kun luin uudelleen pitkän tauon jälkeen, niin jäi aika valjut fiilikset tästä. En kyllä oikein tarkkaan osaa sanoa että miksi, koska tässä on kuitenkin helkutisti kaikkea hyvää. En tiedä, ehkä tässä jonkinlainen väsymys tahi kyllästyminen paistaa läpi? Ei ole Ballard kuitenkaan kyennyt täysillä heittäytymään tähän kiinni?

Niin no siis joka tapauksessa ja kuten sanottua, on tässä paljon hyvää ja kehuskeltavaa. Koko skenaario itsessään on näistä Ballardin katastrofiromaaneista kiehtovin ja ainakin mun mielestä jossain määrin ennakoi noita myöhempiä, jokseenkin fantastisempia (vai pitäiskö puhua siitä MAAGISESTA REALISMISTA) juttuja kuten vaikka The Unlimited Dream Company ja Day of Creation, vaikka jonkinlaista tieteellistä teoretisointia Ballard aiheesta kehitteleekin (muttei tarpeeksi ja nyt tuo teoreettinen puoli jää semmoseksi heitoksi joka olisi voinut jäädä heittämättä, kun se meinaa viedä tehoa tolta fantastisemmalta puolelta). Aika huimia visioita kuitenkin syntyy syvän Afrikan viidakkoa kristallisoivasta universaalisesta syövästä.

bernardblack · 05.03.2013 20:37

Jaahas, aika palata lukuprojektin pariin pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen. Viimeks jäätiinkin varsin mielenkiintoiseen vaiheeseen, eli 60-luvun puoliväliin, jolloinka henkilökohtaisten elämänmuutosten (Ballardista tuli yksinhuoltajaisä vaimonsa kuoleman jälkeen) ohella Ballard otti tietoisesti ihan uuden suunnan kirjoituksilleen. Siinä menikin sitten kohtalaisen pitkään tuumaillessa, sillä Crystal Worldia seuranneen The Atrocity Exhibitionin valmistumiseen meni melkeinpä viisi vuotta. Lopputuloksena oli sitten jonnin sortin avant gardea, jossa se proosan konventionaalinen rakenne hajoitettiin epäkronologisiksi fragmenteiksi, luetteloiksi ja mielikuviksi.

Atrocity Exhibition olikin sitten yksi niitä oman aikansa skandaalikirjoja, josta seurasi monenmoista kivaa; oikeudenkäyntejä ja koko amerikkalaisen painoksen tuhoaminen muun muassa. Vaikka Ballard ite taisikin pitää suurimpina vaikutteinaan surrealisteja kuvataiteen puolelta, niin eipä Burroughsin ja Godardin vaikutustakaan voi olla huomaamatta. AE:ssa onkin kyl paljon samaa mitä joissain Godardin leffoissa (Weekend erityisesti mun mielestä) ja samanmoinen "eurooppalaisen intellektuellin" mentaliteetti, mutta Burroughsin ja Ballardin vertailu onkin sitten paljon mielenkiintoisempaa (sivuhuomiona todettakoon, että Burroughs kirjoitti AE:n esipuheen). Rakenteellisesti Burroughsin cut upit tietty tuovat mieleen AE:n fragmentaarisen kerronnan, mut jos unohdetaan se ja keskitytään SEKSIIN JA VÄKIVALTAAN, mitkä ovat ne AE:n näkyvimmät teemat, niin jopa tulee esille ainakin ensi alkuun se, että miksi en henk.koht. oikein jaksa innostua tästä kirjasta; Ballard on niin helkkarin kliininen ja porvarillisen intellektuelli ja, kyllä vain, tylsä. AE:n (aikanaan varmastikin radikaalista) pornografisesta vittuilusta puuttuu kaikki se veri ja sperma, mitä Burroughsin proosasta taasen löytyy. AE on kuiva. Ballard puhui jossain haastattelussaan itsekin tästä aiheesta ja siitä miten, epämukavaksi tunsi olonsa Burroughsin seurassa; kaksi älykästä kirjailijaa joita kiinnostavat samanlaiset aiheet, mutta ihmisinä niin äärettömän erilaisista maailmoista. (Ja siis vaikka Ballardkin periaatteessa kuului siihen Moorcockin New Worlds -raggarijengiin, niin siinä missä joku Moorcock ite hengaili jossain Ladbroke Grovessa likaisten narkkihippien kanssa (moi Lemmy) niin Ballard oli lähiöisä, joka hengaili korkeintaan taidegallerioissa.) Eipä siinä, jotain samanmoista epämukavuuden tunnetta itekin usein tunnen Burroughsia lukiessa; aseita ja murrosikäisten poikien persereikiä ja sen sellaista.

Mutta joo siis, kadotin ajatuksen, piti sanoa jotain muuta. ENIVEI, en tosiaan kauheasti jaksanut tästä nyt innostua, mikä taas johti siihen etten jaksanut oikein edes yrittää päästä Atrocity Exhibitioniin sisälle ja se kuitenkin vaatii edes pientä yritystä rakenteensa vuoksi. Mutta siitä huolimatta sanoisin, että ne viimeiset luvut kyllä hipovat ainakin jonkin sortin neroutta. "Why I Want To Fuck Ronald Reagan" (josta Ballard kertoo parikin mainiota anekdoottia viitteissä) ja "The Assassination of John Fitzgerald Kennedy Considered as a Downhill Motor Race" ovat sekä mahtavan kekseliästä proosaa että kerrassaan loistokasta vittuilua, joista on vaikea kenenkään pistää paremmaksi.

bernardblack · 10.03.2013 15:01

Crash%281stEd%29.jpg

Crash oli Ballardin "autoeroottisen" vaiheen kliimaksi, jota edelsivät Atrocity Exhibition ja vuoden 1970 kolariautojen näyttely. Crash onkin, ainakin mun mielestäin Atrocity Exhibitioniin verrattuna ihan eri luokan teos. Siinä on vihdoin sitä veren ja sperman ja verisen sperman fiilistä, mikä AE:sta puuttui. Ja vaikkei tämä nyt ehkä näin vuonna 2013 niin shokeeraavalta enää tunnukaan, niin ei ole kyllä vaikea ymmärtää mitenkä suunnattoman paljon tämmöinen pervoilu on silloin aikoinaan tiettyä kansanosaa vituttanut. Vielä kun Ballard nimeää päähenkilönsä itsensä mukaan ja asettaa itsensä täysin alttiiksi kaikelle kieroutuneeseen mieleen kohdistuvalle kritiikille.

Siis toisin sanoen aika fantsu kirja ja vaikken juuri nyt olekaan ehkä valmis nimeämään tätä Ballardin parhaaksi romaaniksi, niin kuitenkin ainakin jossain mielessä sanoisin että tuotantonsa tärkein ja keskeisin teos on kyseessä. Luulisin.

bernardblack · 10.03.2013 20:02

Concrete Island vielä jossain määrin jatkoi samojen teemojen parissa, mutta mielenkiinto on autoista ja seksistä siirtynyt enempi itse moottoriteihin ja niiden sielunmaisemaan. Samalla tämä on kyllä varsin näppärä moderni Crusoe-tarina, joka pitää aika mukavasti otteessaan. Jännärifiilistä.

bernardblack · 13.03.2013 09:33

Ballardin tuotanto muodostuu aika selkeistä kausista ja yhden tällaisen kauden muodostaa Crashin, Concrete Islandin ja High-Risen "trilogia", jotka syntyivätkin kaikki melkein vuoden sisään. Samaa teemaa pääpiirteittäin niissä kaikissa käsitellään, vähän eri painotuksin ja tyylillisin variaatioin. Ja aika perhanan kova kolmikko onkin kyseessä. Kaikissa kolmessa on sellainen todella eläväinen fiilis, niinko että tuntuu lukiessa miten Ballardilla on ollut helkkarin kova vire päällä ja kova tarve TYKITELLÄ nämä jutut ulos. High-Rise on jotenkin vieläkin riemukkaampaa luettavaa kuin nuo kaksi edellistä. Kunnon barbaarimeininkiä. Nautin.

Folkhälsan · 18.03.2013 13:29

Suht´ vahvat Ballard-vibat tuli tästä. Metrossa oli juttu:

http://www.ekoatlantic.com/

Last edited by Folkhälsan (18.03.2013 13:33)

bernardblack · 20.03.2013 10:35

TheUnlimitedDreamCompany%281stEd%29.jpg

Jos Ballardin 60- ja 70-lukujen tuotannot voi eritellä omiksi temaattisiksi kokonaisuuksikseen (Drowned World-Burning World-Crystal World vs. Crash - Concrete Island - High Rise), niin Ballardin 80-luvun voinee määritellä hänen etsikkoajakseen sen kautta, että sen ajan romaaninsa eivät samalla tavalla asetu yhtenäiseen muottiin.

1979 julkaistu The Unlimited Dream Company on tämän kauden ensimmäinen tuotos, melko radikaali irtiotto aiemmasta. Vaikka juurikin 70-luvun romaanit ovat scifiä lähinnä viitteellisesti, niin niissäkin tulee vahvasti esille Ballardin tieteellinen & rationaalinen maailmankatsomus ja Crashin, Concrete Islandin ja High-Risen voi kyllä halutessaan lukea sosiologisena "kovana" scifinä. The Unlimited Dream Company sen sijaan on täysin puhdasta fantasiaa, joka hylkää kaikki reaalimaailman totuudet. Se on jonkinlainen uudelleentulkinta Willian Blaken eeppisestä runoelmasta Milton, nykypäivän Sheppertoniin sijoitettuna.

Ite en tunne Miltonia kuin pääpiirteittäin, joten olen The Unlimited Dream Companyn lukenut aina lähinnä surrealistisena teoksena, mitä se toki on muutenkin. Ja olkoonkin että keskivaiheilla on melko paljon tyhjäkäyntiä, niin hieno kirja joka tapauksessa. Dream Companyssa on myös paljon yhtäläisyyksiä maagiseen realismiin, mutta menee aika pitkälti sen genren rutiinien ylitse maanisen apokalyptisiin visioihin. Ja spermaa, sitä on kaikkialla.

The Unlimited Dream Company on sen sortin opus, joka houkuttelee analysoimaan ja tekemään tulkintoja, mutta vitut niistä, minun mielestäin tämä on parhaimmillaan kun sen lukee ihan vaan eläimellisenä amok-juoksuna joka päätyy jumalallisiin siemennysorgioihin ja kuolemaan.

bernardblack · 26.03.2013 10:21

Vaikkakin Hello America muistuttaa asetelmiltaan aika lailla Ballardin 60-luvun romaaneja, eritoten The Burning Worldia, niin loppupeleissä se on kummiskin melkeinpä saman sortin fantasiaa kuin The Unlimited Dream Company. Se ei ole kovinkaan vakava kirja, paikoitellen jopa aika hölmö, sellaisella vauhdikkaan seikkailutarinan tavalla. Huimia viime hetken pelastumisia, hulluja tiedemiehiä, inkkareita ja lännenmiehiä. Se on aikas hauska kirja.

Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin Ballardin USA-kommentaarista. Ja se, miten Ballard Yhdysvallat näkee oli briteille (ja varmaan eurooppalaisille muutenkin) aika yleinen näkökanta. Sellaista huvittuneisuutta, röyhkeitä ja rikkaita nousukkaita, vapaan maailman edustajia; samanmoisia karikatyyreja näkee kyllä tämän ajan brittikomedioissakin (ja myöhemmänkin ajan, toki). Mutta ei mitenkään pahansuovalla tavalla, vaan sillain sympaattisesti hymähtäen, vähän ylhäältä alas katsoen.

Eipä ainakaan omasta mielestäni millään lailla Ballardin parhaimmistoa, tämä, mutta hauskaa luettavaa kuitenkin.

bernardblack · 29.03.2013 20:55

EmpireOfTheSun%281stEd%29.jpg

Taisipa olla niin, että Empire of the Sun oli se kirja, joka teki Ballardista lopullisesti "household namen" ja yhden modernin brittikirjallisuuden kärkinimistä. Ja mikäs siinä, kyseessä on helkkarin hieno tarina ja kirja. Ballard taisi joissain haastatteluissa itsekin ihmetellä sitä, että kesti niin kauan ennen kuin kirjoitti lapsuudenkokemuksistaan.

Ja kyllähän tämä on eräänlainen avainteos Ballardin tuotannossa, tämän luettuaan näkee kyllä ne aiemmat kirjatkin aika lailla uudessa valossa. Eipä sillä, eihän tämä toki mikään omaelämäkerta ole, vaan omaelämäkerrallista fiktiota. Siinä on vissi ero, mut ei sit kuitenkaan liian suuri.

Ja mä kyllä tykkään siitä tavasta, millä Ballard tätä tarinaa kertoo. Monenkin muun käsissä olisi voinut olla sillain huonolla tavalla sentimentaalinen (mistä tuli mieleen että kiinnostais nähdä toi Spielbergin näkemys aiheesta, en oo ihan varma oonko sitä koskaan ees nähnyt ja jos oon, niin joskus skidinä). Tässä on tosi hienoja ja vahvoja kohtauksia, jotka toimii mun mielestä just siks ettei niistä tehdä liian isoa numeroa, vaan ne nähdään sen lapsen silmin, joka on kasvanut siinä karussa ja makaaberissa ympäristössä ja oppinut elämään aika kauheitten juttujen kanssa.

No niin ja joka tapauksessa, tää on kyllä helkkarin hieno ja vaikuttava kirja. Helppo suositella niillekin, joita ei ehkä toi Ballardin tavanomaisempi tuotanto kauheesti kiinnosta syystä tai toisesta.

Street Spirit Sr.

#1 02.10.2012 11:59

J.G. Ballard

#2 02.10.2012 12:01

Re: J.G. Ballard

#3 02.10.2012 12:04

Re: J.G. Ballard

#4 02.10.2012 12:06

Re: J.G. Ballard

#5 02.10.2012 12:09

Re: J.G. Ballard

#6 02.10.2012 12:10

Re: J.G. Ballard

#7 02.10.2012 12:16

Re: J.G. Ballard

#8 02.10.2012 15:15

Re: J.G. Ballard

#9 02.10.2012 15:40

Re: J.G. Ballard

#10 02.10.2012 15:47

Re: J.G. Ballard

#11 02.10.2012 15:53

Re: J.G. Ballard

#12 02.10.2012 21:15

Re: J.G. Ballard

#13 03.10.2012 19:09

Re: J.G. Ballard

#14 03.10.2012 19:27

Re: J.G. Ballard

#15 03.10.2012 19:46

Re: J.G. Ballard

#16 14.10.2012 15:51

Re: J.G. Ballard

#17 14.10.2012 21:43

Re: J.G. Ballard

#18 30.12.2012 19:17

Re: J.G. Ballard

#19 03.01.2013 17:31

Re: J.G. Ballard

#20 12.01.2013 20:54

Re: J.G. Ballard

#21 15.01.2013 23:30

Re: J.G. Ballard

#22 25.01.2013 19:35

Re: J.G. Ballard

#23 05.03.2013 20:37

Re: J.G. Ballard

#24 10.03.2013 15:01

Re: J.G. Ballard

#25 10.03.2013 20:02

Re: J.G. Ballard

#26 13.03.2013 09:33

Re: J.G. Ballard

#27 18.03.2013 13:29

Re: J.G. Ballard

#28 20.03.2013 10:35

Re: J.G. Ballard

#29 26.03.2013 10:21

Re: J.G. Ballard

#30 29.03.2013 20:55

Re: J.G. Ballard

Board footer