You are not logged in.
sheffieldiläinen 70-luvun lopulla perustettu human league on eräs kaikkien aikojen parhaita "futu"-bändejä. ensisingle being boiled ilmestyi pienellä mutta laadukkaalla fast produkt -levymerkillä, ja sen jälkeen bändi signattiinkin virginille. ensimmäinen julkaisu oli kaupallisesta itsemurhasta käyvä minimalistinen instrumentaali-maxisingle, joka oli teknosävyineen selkeästi aikaansa edellä. sitten ilmestyikin ensimmäinen albumi, eli:
reproduction 1979
ensimmäisen albumin kansikuva oli hieman hätkähdyttävä, itkeviä vauvoja lasilevyn alla, ja päällä aikuisten jalkoja tallomassa. avausraita almost medieval oli synkeää jumitusta, mutta levyltä löytyi myös popimpia sävyjä, kuten tarttuva empire state human, hienon melodinen austerity/girl one -medley tai mahtava, tunnelmallinen the word before last, puhumattakaan levyltä löytyvästä temptations(?)-coverista you've lost that loving feeling, joka saattaa olla historian hienoin coveri, phil oakeyn hienot vokaalit yhdistettynä suicide-maisiin kalseihin taustoihin, silkkaa neroutta. kaiken kaikkiaan erittäin vahva debyytti, hienoja biisejä, komeaa laulua ja jänniä soundeja. melkeinpä olen sitä mieltä että tämä on yhtyeen paras levy (jaettu ykkössija dare!n kanssa), ja cd-versiolta löytyy bonareina nuo varhemmat singlet.
travelogue 1980
toinen levy jatkoi ehkä hieman kevyemmissä tunnelmissa, ensisingle being boiled löytyi uutena, entistä parempana versiona, ja muita huippuja oli ainakin vauhdikas life kills ja upea dreams of leaving. levyn takakannessa luki "vocals and synthesizers only", ilmeisesti kuittailuna queenille, jonka jonkin vanhan levyn takakannessa kuulemma julistettiin ettei levy sisällä syntikoita.
tämän jälkeen ilmestyi pari singleä, yksi salanimellä the men (taisi kyllä ilmestyä jo aiemmin mut ihassama), mukana "ihan oikeita" soittimia (!), nämä sinkut löytyvät cd-versiolta. bändi kuitenkin otti ja hajosi kahteen osaan. soittimista vastanneet martyn ware ja ian craig marsh perustivat b.e.f:n ja heaven 17 -yhtyeen (jonka ensilevy penthouse & pavement on ihan tajuttoman hyvä!) kun taas vokalisti phil oakey ja yhtyeen visuaalisesta puolesta vastannut adrian wright jatkoivat vanhalla nimellä. jostain diskosta löytyi pari tyttöä laulamaan taustoja, ja vähitellen saatiin uusia soittajiakin mukaan.
dare! 1981
ja sitten ilmestyikin menestyslevy dare!, jolta irtosi useampikin iso hitti, ehkä tunnetuimpana aikanaan totaalisen ylisoitettu don't you want me, mutta se olikin ehkä levyn huonoin piisi. mutta klassikoitakin riitti, parhaimpina ehkäpä hitti love action, rytmikäs do or die, hienon melodinen darkness ja ehkä kaikista parhaimpana varhaisemmasta soundista muistuttava seconds. klassista poppia alusta loppuun, klassikkolevy jonka pitäisi kuulua jokaiseen levykokoelmaan...
love and dancing 1982
seuraavaksi saatiin levyllinen (lähinnä) instrumentaalimiksauksia dare!n biiseistä. levy julkaistiin itse asiassa nimellä the league unlimited orchestra, ja kyllähän se tarjosi joitakin ihan hyviä hetkiä, eristyisesti don't you want me:n pitkä versio toimi, samoin love action ja aloitusraidaksi valittu sinkun b-puoli hard times. ei mikään kovin oleellinen levy, mutta ihan kiva, löytyy joltakin daren cd-painokselta bonuksena.
seuraavaa levyä saatiinkin odotella jonkin aikaa (ainakin silloin se tuntui loputtomalta), seuraavaksi ilmestyi single mirror man, joka oli kyllä hyvä, ja samoin b-puolen you remind me of gold. sitten taisi kulua vuoden verran ennen kuin ilmestyi single (keep feeling) fascination, mainio biisi sinänsä mutta albumia jo kovasti kaivattiin...
hysteria 1984
seuraava single olikin yllättäen jotain ihan muuta... keväällä 1984 monet "futubändit" vaihtoivat tyyliään hieman rosoisempaan, ja niinpä human leaguekin palasi kitaravetoisella ja poliittisella the lebanon -singlellä. videolla phil oakeyllä oli parransänki, mutta onneksi huulipuna oli sentään sopivan räikeää. sinänsä biisi oli kyllä mitä mahtavin, mutta eipä siinä vaiheessa vielä tiedetty että kyseessä taisi olla yhtyeen viimeinen suuri klassikko. perässä tullut hysteria-albumi kun tarjoili mahtipontisen gatefold-kannen sisällä harvinaisen innottomia ja mitäänsanomattomia biisejä. ehkä surkeimpana täysin käsittämätön james brown -versiointi rock me again and again and again and again and again and again (six times). onneksi levyltä löytyi sentään lebanonin kaveriksi toinenkin hyvä biisi, kolmantena singlenä julkaistu louise, jossa phil oakeyn hieno ääni pääsee oikeuksiinsa ja siinä kuullaan sitä samaa syntsasoundia mitä queenin i want to break freessä. mutta muuten tosiaan aikamoinen pettymys tuo levy.
crash 1986
joten mitä bändi voi tehdä kun biisintekotaidot tuntuu hävinneen? ei muuta kuin janet jacksonin tuottajat, parivaljakko jam & lewis asialle, ja he kasasivat ilmeisesti janetin ylijäämäbiiseistä sitten matskua human leaguelle. levyn ensisingle human oli valju balladi, ja bändin alamäestä kertonee se, että haastattelussa phil oakey sanoi että hänen mielestään biisin teksti i'm only human, born to make mistakes tms. on mitä säälittävintä selittelyä, eikä hän allekirjoita biisin sanomaa ollenkaan. silti piti moinen mennä laulamaan, jotta sais leivän tienattua. muuten albumilta kieltämättä löytyy jokunen ihan kiva ralli, esim. swang ja the real thing, mutta vähän tuntui ideat olevan vähissä.
ja tämän jälkeen tulikin pitkä tauko, mutta comebackinä toiminut sinkku heart like a wheel (90-luvun alusta?) oli selkeästi enne paremmasta. ikävä kyllä tässä vaiheessa allekirjoittaneen tietämys lopahtaa, mutta pari levyä on sittemmin ilmestynyt, pitäis varmaan joskus hankkia kun varmaan aika halvalla löytyvät tarvittaessa. jonkun best of -kokiksen tossa hankin taannoin, ihan pl meininkiä oli nuo myöhemmätkin biisit, ja onhan phil oakeyllä melkeinpä maailman paras ääni. ovat ihan viime vuosinakin tiettävästi keikkailleet, mutta vissiin enempi nostalgisena retro-aktina.
p.s.
mainittakoon vielä "eka demo on paras" -runqqareille, että jokunen vuosi sitten ilmestyi albumi the golden hour of the future, jolla kuullaan varhaisia 70-luvun demoja, myös siltä ajalta kun bändin nimi oli vielä the future. en ole hirveästi jaksanut kuunnella mut pitäis vissiin kaivaa taas esille... ei kyllä muistaakseni ihan ensilevyn tasolla vielä tuolloin oltu.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
kaupassa pelaa aina Darea käytettynä, pitäishän sekin kai hankkia, mut oon kyllästyny kattelemaan vaan sitä
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Dare! on vaan tuttu ja ainoa jonka omistan. Eikä hirveän tuttu vielä sekään. Mutta aika parhus jalalla koreasti -musaahan tämä tuntuu olevan.
Allmusa ei tunnu arvostavan kovinkaan paljon muita kuin Dare!a. Mutta pitänee opiskella psykokarkin asiakirjotuksista, mitä seuraavaksi kandeis kuunnella.
Offline
Itse pidän bändien laadukkuuden mittarina oheistuotteiden määrää. Siksi fanitan Frankie Goes To Hollywoodia enemmän. Niillä oli mm. fantsu tietsikkapeli.
MATTI 101 %
Offline
Kiitos tästä syrämesi avaamisesta.
Offline
Kiitos tästä syrämesi avaamisesta.
*rumpufilli*
*kuollut hiljaisuus*
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Reproduction oli hilkulla päästä 70-lukulistalle, etenkin b-puoli on ihan käsittämättömän loistava. Travelogue ei tehnyt samanlaista vaikutusta, ja myöhemmistä vain jotkin satunnaiset hittibiisit ovat hörisyttäneet korvia.
This must be what jail / I will scratch
Offline
parasta juuri nyt:
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
Jälleen ajankohtainen The Lebanon -biisillään. Jossain Oakley sanoi, että Being Boiled on sen lisäksi niiden ainoa mihinkään kantaaottava biisi. Mistä hitosta se kertoo?
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Kuulin eilen tuon The Lebanonin ja sehän oli kamalinta paskaa vähään aikaan.
Offline
Kuulin eilen tuon The Lebanonin ja sehän oli kamalinta paskaa vähään aikaan.
ite oot
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
ostin Dare:n ja tämähän on citun hyvää!
Varikset komentavat
Offline
Osta Reproduction
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Osta Reproduction
jåå, se on tokax paras daren jälkeen.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
Olen yrittänyt katsella näiden levyjä divareista, mutta olen nähnyt vaan noita kahta viimeistä ja ajatellut, että parasta antaa niiden olla. Nyt lainasin jonkun The Very Best Ofin, mutta en ole vielä kuunnellut. Onkohan tämä nyt taas niitä bändejä, joista saa hittien perusteella ihan väärän kuvan? Don't You Want Me näytti olevan kokoelman aloitusbiisi, ainoa jonka tunnistin nimen perusteella...
Offline
Nyt lainasin jonkun The Very Best Ofin, mutta en ole vielä kuunnellut. Onkohan tämä nyt taas niitä bändejä, joista saa hittien perusteella ihan väärän kuvan? Don't You Want Me näytti olevan kokoelman aloitusbiisi, ainoa jonka tunnistin nimen perusteella...
itse ostin taannoin pelkän the best of:in kun halvalla irtos ja siinä onneksi ei ollut don't you want me:ta. laita very bestin biisilistaa kehiin niin katsotaan, mutta yleensähän kokoelmilla ei tuota varhaistuotantoa ole.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
Tämä se taisi olla:
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=am … 7ibks9sakn
Offline
Tämä se taisi olla:
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=am … 7ibks9sakn
ihan pätevältä näyttää vaikka hiukan sekavalta kun ei ole kronologinen järjestys. on tuolla näköjään kaksi varhaista 70-luvun jutskaakin mukana (being boiled ja empire state human) ja sitten klassikko-osastoa ja sitten noita myöhempiäkin. sääli vaan kun seconds puuttuu.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
martyn ware ja ian craig marsh perustivat b.e.f:n ja heaven 17 -yhtyeen (jonka ensilevy penthouse & pavement on ihan tajuttoman hyvä!)
ja nyt on sitten kolme ekaa heaven 17 -levyä remasteroitu ja bonareitakin löytyy. onkohan we're going to live for a very long time saatu oikeana versiona ilman mitään tyhmää häivytystä... selvinnee lähiaikoina kun tuli kaikki kolme tilattua. en kuitenkaan jaksanut erillistä topiccia tehdä kun ei taida niin paljon muita kiinnostaa, mutta jos olen väärässä niin korjatkaa.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
Mihis hintaluokkaan ensimmäiset Heaven 17 julkaisut napsahtaa?
cd-onnissa 8,95 kipale.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
käytettynä muutamia euroja vinyylit
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
käytettynä muutamia euroja vinyylit
Ponkasin yhdestä paikkaa muutamalla eurolla How Men Are ja Luxury Gap -vinyylit mutten uskaltanut ostaa kun kannet oli aika... mielenkiintoiset, joltain NKOTB:n esiasteelta näyttivät. Onko ne levyt oikeasti hyviä???
Offline
Ponkasin yhdestä paikkaa muutamalla eurolla How Men Are ja Luxury Gap -vinyylit mutten uskaltanut ostaa kun kannet oli aika... mielenkiintoiset, joltain NKOTB:n esiasteelta näyttivät. Onko ne levyt oikeasti hyviä???
no jos ei penthouse & pavement ole vielä tuttu niin kannattaa skippaa, ja itse asiassa luxury gappia mulla ei edes (vielä) ole, mut onhan ne hitit tuttuja ja hyviksi havaittuja. how men are -levystäkin tykkäsin aikanaan, mut ei kumpikaan mitään pakollisia. deby ja (tarvittaessa) kokoelma haltuun niin pitäis pärjäillä ihan kohtuullisesti.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
sivunvaihtospämmi
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
Ihan hirveitähän niiden levyjen kannet on.
räG?
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
En ole kauheasti tutustunut bändiin mutta todennäköisesti ainoa niitten biisi mitä pystyn kuuntelemaan on Being Boiled. Ja siitäkin pelkästään Instrumental ja 1980 Instrumental versioita.
Se kuulostaa minusta aika paljon Opel Bastardsilta.
Offline
remasterit hallussa mutta en ehtinyt vielä muuta kuin toteamaan että onneksi we're going to live for a very long timea ei häivytetä kuten aiemmalla cd-versiolla, mutta silti se ei lopu ihan samalla tavalla kuin pitäisi... se vaan katkeaa, mutta liian siististi verrattuna oikeaan versioon (pitäispä kaivaa vinyyli esille, itse hankin tän aikanaan ensin kasettina ja sitä oon eniten kuunnellut).
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online
jatketaan heaven 17:istä, the luxury gap on aivan mahtava levy, ihme että on jäänyt aikanaan hommaamatta, pitänee ostaa vinyyliversio ja leikkiä että ainahan mulla se on ollut... bonarit sen sijaan ei ihmeemmin iske, let me go:n maxiversio on ihan turha, come live with me:n 12" versiota ei erota tavallisesta, who'll stop the rainin "dub-versio" ei oo dubbia, ainoa mikä menee riman yli (mutta hipoen) on crushed by the wheels of industry, joka muutenkin on silkkaa parhautta. eikös temptationista tehty extended-versiota kun ei täältä löydy? yleensähän kasarimaksit edustavat musiikin korkeimpia sfäärejä ja kehityksen suurinta huippua. olispa kiva jos ekallekin olis riittäny maxi-versioita bonareiksi.
pitäis varmaan seuraavaksi hankkia B.E.F:n levy, sekin jostais syystä jäänyt aina hankkimatta... kellään kokemuksia "siitä"? vai tekikö ne kaksikin levyä...?
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Online