You are not logged in.
Tarinaan on piilotettu muutama näytebiisi, huom... ne voisi olla siellä vielä pari päivää ennen kuin lähtevät.
ps. Tää uus Body Riddle on hieeeno.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Itseltäni löytyy vain tuo Clarence Park, mutta muutkin on hankinnan alla.
Ehdottomasti mielenkiintoisempaa IDM:ää, eikä vaan turhaa kikkailua.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Joo, tää Body Riddle on mun lemppari levy tältä vuodelta. Järjettömiä siltoja ja älyttömän puhdasta soundia. Ennenkaikkea tässä on ihan mahdottomasti tunnetta mukana, joten pystyy rileittaamaan henkilökohtaisellakin tasolla.
Pitää kai tutustua aikaisempiinkin levyihin,
Offline
Kiitos Ville söpöstä sadusta ja vanhemmmista musanäytteistä. Olin juuri aikeissa hankkia niitä, kun se uusin albumi kuulosti pirun hyvältä.
edit: aikaisempien näytteiden levottomuuteen verrattuna pelkkä Clark on paljon seesteisempää
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Clark on uudella Turning Dragon -levyllään löytänyt mielenkiintoisen polun, joka on jyrisevä tasabiitti. Teknon ystävät saattavat hyvinkin tykätä. Tuotanto on edelleen samaa tuttua, törkeän hyvää, samettiin verhottua, kiehuvaa, nestemäistä jyrinää. (musiikkilehdet, työtarjoukset privana kts). Päällimäisenä mielessä näin ensikuuntelulla on se, että miten helvetin hyvältä Clark nykysoundillaan kuulostaisi jossain UMFin kellarissa.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Clark on uudella Turning Dragon -levyllään löytänyt mielenkiintoisen polun, joka on jyrisevä tasabiitti. Teknon ystävät saattavat hyvinkin tykätä.
Kyl, iha vitu hyvä levy
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Laatu wrote:Clark on uudella Turning Dragon -levyllään löytänyt mielenkiintoisen polun, joka on jyrisevä tasabiitti. Teknon ystävät saattavat hyvinkin tykätä.
Kyl, iha vitu hyvä levy
Nimimerkki hc_jose tätä suositteli jonkun Lisäelämä-illan päätteeksi tähän tyyliin, että samaa hyvää kuin edellinen levy mut nyt with added tanssilattia-ability. Pari viikkoa myöhemmin sain levyn kuulolle ja heti kahden ekan biisin aikana selvis mitä jose meinas, New Year Storm-Volcan Veins -kaksikko iskee LUJAA. Aggressiiviset, särjetyt biitit potkii suoraan makuhermoon, ja sellanen, vaarallinen, räjähdysaltis, sellanen tunnelma valtaa pääään. Jälkimmäinen puolisko levystä on hiukan seesteisempää, mut silti painostavaa matskua... jännä tunnelma tässä läpi koko levyn.
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
joo, clark on pysynyt edelleen todella kiinnostavana ja ehkä jopa innovatiivisena konejäbänä jota en aio hylätä vaikka aika vähän mitään idm-juttuja enää jaksan kuunella. jotenkin sen tuotantotyylit on ihan vitun pärähtäviä, kaikki padit, bassot sun muut hyökkää päälle tosi aggresiivilla tyyleillä, digaan todella paljon !
turning dragon pitäis tulla tiistaina funkkariin juhan tilaamana mulle, mut enpä tiedä mistä kehitän rahat sen ostamiseen.
Offline
SAMA!
Voi kun olisi kivaa, jos tämä kaveri saataisiin Suomeen tanssittamaan meitä poloisia.
Offline
Ei taija olla sukua niille pahamaineisille Byrdsin veljeksille..
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Ei taija olla sukua niille pahamaineisille Byrdsin veljeksille..
Luulin aluks että tää olis liittyny jotenkin niihin.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
clarence park kuulostaa kyllä aika tuoreelta setiltä
katsottiin äijien kanssa leffa, äijät lähtivät maustetyttöjen keikalle, itse jäin kotiin kuuntelemaan darkthronea.
Offline
tämä pikku videonpätkä sopii aika hyvin introträkin tunnelmointiin. tuonhan jälkeen albumi lähtee enemmän häröilyn suuntaan, kunnes lord of the dancessa ollaan ihan diskomeiningeissä.
katsottiin äijien kanssa leffa, äijät lähtivät maustetyttöjen keikalle, itse jäin kotiin kuuntelemaan darkthronea.
Offline
Tää biisi soi aina muutaman vuoden välein päässä. On kyllä viehättävä träkki. Tästä tulee mieleen, että 2000-luvun taitteessa oli vaihe, jolloin kaikki idm-tyypit tekivät isoveli-Richardin jalanjäljissä levylleen herkän pianobiisin. Uskon, että musiikintekotapa, eli tietsikalla säveltäminen, ja uudenkarheat digitaaliset kaikuefektit, antoivat luovuudelle tilaa ja perinteisestä soittimesta ja duuriskaaloista saatiin hyvää matskua. Tämä biisihän on tuon aikakauden tuotoksista mitä mainioin esimerkki.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
pitäisköhän tähän tutustua kun tämmöinen konemusa kiinnostaa taas nykyään enemmän. jonkun cd-levykkeen vois poistaa jos sellaisia halvalla jossain myytäisiin tai en tiiö, onko suosituksia?
Online
Debyyttilevy Clarence Park. Tohon aikaan Clark oli nuori ja nälkäinen superjunnu, joka teki ekalla albumillaan vaikka minkälaista ilmaveiviä.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Vähän jälkijunassa tosiaan tähän artistiin, mutta tuli ostettua Body Riddle ja tämähän on varsin jännä levy
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
uusi levy steep stims marraskuussa
Following incredible excursions in film and TV scores, breaching the world of classical music, and exploring humanity’s oldest and greatest synthesiser: the voice, that Clark finds himself reaching for the hardware again to enact club carnage on Steep Stims.
The steepest of stimulations, rave facilitates the most euphoric of lifts and plummeting of drops, and Clark evokes this duality by bookmarking high octane tracks with explorative beatless passages, exercising the push and pull of his live sets and recontextualising the glittering razed synths found within. Take the amorphous keys of ‘18EDO Bailiff’, clunking somewhere in between the timbres of piano, tolling church bells, and plucky dulcimers. Each strike of the hammers detunes the notes just a little more, until they’re finally smashed up completely by the dusty jungle breakbeat of ‘Globecore Flats’, a thunderous bass uproar of skittish melody, clattering percussion, and yipping details.
At the heart of all this ecstasy is intensely physical and imagistic sound design. Glossed in a contemplative shimmer, the intrepid cinematics of ‘Infinite Roller’ discover an underground oasis of glistening dewdrop harps and murky molten grooves, capturing smoke machines and strobes spewing out onstage. ‘Civilians’ is the embodiment of road rage, puffing out air like a fussy huffy pedestrian when everyone’s in their way, choosing to take their urgent gait down the much more optimistic scenic route of ‘In Patient’s Day Out’. The hurried fidgeting melody of ‘No Pills U’ pulsates into the monstrous tentacular electro of ‘Janus Modal’, with vintage paradisiac synths and a tinge of softly irradiated vocal harmonies like halflife leftovers from Sus Dog vibrating alongside swooping synth glides. Those vocals come back wholeheartedly in ‘Negation Loop’, a maelstrom of synthetic rigor where the bass rumbles and the treble does too.
It’s hard to pull away from the Steep Stims, but Clark couldn’t keep himself from the rave any longer, and he made some of his most intense material yet.
Online