You are not logged in.
Janne Westerludin Sisar lp tulossa 7.11.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Oiro penan uutuudella päästään top10 kärkikahinoihin.

Offline
modemin interface saattaa olla hyväkin
Offline
Onhan tänä vuonna ilmestyny vaikka ja mitä.
Tästä joukosta löytynee top10 helposti:
The Necks - Disquiet
Ø - Sysivalo
Cass McCombs - Interior Live Oak
Gunk - Hard
Lucrecia Dalt - A Danger to Ourselves
Sergio Merce - Archipiélago
Tinyhawk & Bizarro - Neko-A-Sekai
Marissa Nadler - New Radiations
Whatever The Weather - Whatever The Weather II
Jolly Jumpers - Rural Slang
Djrum - Under Tangled Silence
Jeremiah Chiu & Marta Sofia Honer - Different Rooms
Holden & Zimpel - The Universe Will Take Care Of You
Walt McClements - On a Painted Ocean
Barker - Stochastic Drift
WILLIAM BASINSKI + RICHARD CHARTIER - Aurora Terminalis
Richard Dawson - End of the Middle
YHWH Nailgun - 45 Pounds
Kassian - Channels
Eiko Ishibashi - Antigone
Jaanat - Naamat
Sylvie Courvoisier & Mary Halvorson - Bone Bells
Saksa - Zauberbeat
Last edited by jookcha (22.10.2025 12:16)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Tuomiojärvi
En tiedä, mitä tarkalleen ottaen odotin, mutta jos odotin käytännössä saumatonta jatkumoa Niskalaukauksen vuosituhannen taitteen tuotannolle, niin sitä todellakin sain. Biisit eivät ole huonoja, mutteivät kyllä suoraan sanottuna kovin mieleenjääviäkään. Mutta tosiaan varsin uskollisesti on pidetty kiinni siitä soundista, jolla nämä alun perin tulivat tunnetuiksi.
Miki - industry plant
Ennakkoluulottomat ratkaisut biittien suhteen sekä leijuvat melodiat tekevät tästä yhden toimivimmista tänä vuonna vastaan tulleista levyistä. Varmaan saisin tästä vielä enemmän irti, jos ymmärtäisin ranskankielisiä tekstejä. Toisaalta useampi kuuntelukerta tekee tehtävänsä ainakin mun tapauksessa tämän levyn kohdalla - ekalla kuuntelukerralla puisevammiksi jääneistäkin biiseistä on sittemmin löytynyt koukkuja.
Mariah Carey - Here For It All
Levyn keski- ja loppuvaiheilla on mukavasti perinteisempääkin r'n'b/soul-soundia modernien konebiittien vastapainoksi. Levyn kuuntelee alusta loppuun ihan mielellään, vaikkei mikään biisi nyt suunnattoman suurta vaikutusta teekään.
Offline
Oma top 10 tällä hetkellä:
1. Saksa - Zauberbeat
2. Lead Into Gold - Knife the Ally
3. Model/Actriz - Pirouette
4. The Young Gods - Appear Disappear
5. Laurent Pernice - Il y a les ombres
6. Semmosta - Sunbeam Noise
7. Use Knife - État coupable
8. Water Gun Water Gun Sky Attack - Six Tenants Killing One Homeowner Six Times Over
9. Gloin - All of your anger is actually shame (and I bet that makes you angry)
10. Honningbarna - Soft Spot
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
huomenna ilmestyy lemonheadsin uusi levy, ja taitaa ilmestyä myös uusi tortoise (ja earl sweatshirtin uuden levyn fyysinen versio)
Offline
Aili Järvelä - Vuori
Sinänsä hienoa kuulla tällaista musaa, jossa sovituksiin on nähty huomattavasti vaivaa, muttei siitä oikein pääse mihinkään, että sävellyksellisesti ja sanoituksellisesti tämä levy jäi minulle aika etäiseksi.
Paradise Lost - Ascension
Tällä levyllä on kiistatta hienoja hetkiä, ja periaatteessa bändi hallitsee tämän ominaisen tyylilajinsa moitteettomasti. Kuitenkin noiden hienojen hetkien ohella tällä levyllä on paljon suoraan sanottuna tylsää musaa, jonka kuunteleminen tuntuu siltä kuin suossa tarpoisi (se voisi toki olla tällaisen musan tapauksessa myös positiivinen mielleyhtymä, muttei tämän levyn kohdalla kuitenkaan). Erityisen hämmentävä on biisi Lay a Wreath upon the World, josta tulee todella vahvasti mieleen, että tämähän on ikään kuin Fear of Impending Hell ilman biisiä.
Offline
Vuosihan on parempi kuin edelliset. Top kymppiin on tunkua.

Offline
Tällä hetkellä vuoden parhailta tuntuvat nämä:
These New Puritans – Crooked Wing
Rosalía – Lux
Ethel Cain – Perverts
Ethel Cain – Willoughby Tucker, I'll Always Love You
Mutta katsotaan nyt vielä kuukauden ajan. Joitakin kiinnostavalta vaikuttavia levyjä on vielä kuulematta. Joitakin pitää kuunnella uudestaan. Ja Melody's Echo Chamberin levy ei ole vielä ilmestynyt.
Offline
Taitaa Illiteratesin Does Not Compute olla paras toistaiseksi.
Kansikuvakin postaamisen arvoinen

Offline
Grayceon - Then the Darkness
Kaverit ovat sitten päättäneet tehdä melkein 80-minuuttisen tuplalevyn. Lopputuloksena on tekele, jossa tällaisen albumikokonaisuuden kirot tulevat harmittavan selkeästi esille. Päällimmäinen ongelma on se, että bändin sinänsä tasavahva biisimateriaali on myös tasapaksua. Eivät nämä biisit mitenkään täysin toistensa kaltaisia ole, mutta niin suuri osa levystä on raskasta riffijyräystä, että lopputuloksena levy on vääjäämättä myös väärällä tavalla järkälemäinen ja sen kuunteleminen tuntuu turhauttavan suurissa määrin askareelta. Kaiken tämän nillityksen vastapainona on todettava, että kyllähän Grayceon on edelleen myös oma vanha ja vahva itsensä. Riffit ja biisit ovat hyviä, parhaimmillaan erinomaisia, ja kyllä mä ainakin näen itseni palaamassa tämän levyn pariin silloin, kun tekee mieli kuunnella tätä bändiä.
Offline
neggy gemmyn uusi albumi she comes from nowhere:
Päätin kuunnella tämän ihan vaan koska siinä on kiva kansikuva. Tavallaan tykkään. Mutta tuleeko välillä sellainen olo, että tämä on liiankin Saint Etienneä?
Offline
Kommentit kolmesta levystä, joita kaikkia yhdistää vahva tunnelma:
Steve Tibbetts - Close
Kitarahan tässä on pääsoitin, ja ilmeisesti kaksi perkussionistia tjms. messissä kanssa. Kuulostaa yhdessä improvisoidulta musalta, mutta useampia soittimia on kreditoitu yhdelle soittajajlle ja rummut on kansitekstien mukaan äänitetty eri paikassa kuin muut soittimet, joten ilmeisesti päällekkäisäänityksiä on kuitenkin käytetty. Myös kitaran äänitys kuulostaa erikoiselta - välillä akustiselta, välillä sähköiseltä ja usein kuuluu myös se puun narina, joka syntyy ihan luonnostaan, kun kitaran soittaja soittaessaan auttamatta hieman vääntelehtii kitara sylissään. Jos kaikki tämä kuulosti omalaatuiselta, niin sitä on myös levyn musiikillinen sisältö. Periaatteessa siis tosiaan vapaasti eteenpäin soljuvaa ja leijuvaa soitantaa, joka kuulostaa täysin luontevalta, mutta taitaakin olla suuremmissa määrin ennalta sävellettyä kuin miltä aluksi vaikuttaa. Erittäin vahva tunnelma on tällä levyllä, ja soitannan pienet yksityiskohdat pitävät otteessaan todella vahvasti. Noin tunnin mittaisella levyllä ei huolimattomasti kuunneltuna varmaan vaikuttaisi tapahtuvan oikein yhtään mitään, mutta keskittynyt kuuntelu paljastaa koko ajan muuttuvaa ja kehittyvää musiikkia, joka henkii erityisenlaista tyyneyttä ja uskaltaisinko jopa sanoa, että syvää rauhaa? Vahvin kandidaatti vuoden levyksi tällä hetkellä. Tibbetts ei ole ollut mulle aiemmin tuttu, mutta varsin mittava diskografia näyttää hänellä olevan. Milloinhan siihen ehtisi perehtyä?
Jonah Parzen-Johnson & Lau Nau - A Few We Remember
Keskittynyt kuuntelu palkitsee itsensä tämänkin levyn kohdalla, mutta valitettavan usein huomasin tämän muuttuvan sittenkin pikemminkin ajatusten taustamusiikiksi. Biisi nimeltä Calming Influencer oli kylläkin kovasti mieleeni, ja varmaan tykkäisin tästä levystä huomattavasti enemmän, jos koko levy olisi sen biisin suuntaan kallellaan...no, eipä tätä mulle ole tehty ja luulisi innostunutta yleisöä löytyvän.
Ø - Sysivalo
Tästä tuli todella vahvana mielleyhtymänä mieleen aiemmin tässä topicissa kommentoimani Mizmorin levy Mnemonic: Ambient Mosaic. Levyjä yhdistää varsin valoton tunnelma ja se, että ne koostuvat lyhyemmistä sävelteoksista. Tämä Ø:n levy sisältää joitain todella komeita hetkiä, mutta se jokin, joka lopullisesti voittaisi mut puolelleen, taitaa kuitenkin jäädä uupumaan.
Offline