You are not logged in.
Pages: 1
Eilen pääsin pitkästä aikaa jotain viideksi tunniksi jamittelemaan ja juomaan kaljaa poikien kanssa. Soittamisen riemu ja ilo, se on jotain aivan käsittämätöntä. Johonkin todella onnistuneeseen seksiinkin verrattuna aivan ylivertaista toimintaa.
Perustin tämän topikin, jotta musisointia harrastavat foorumilaiset voivat hehkuttaa näitä hienoja universaalin ykseyden kokemuksia. Miksei myös niitä nihkempiäkin tuntoja, koska onhan myös niitä päiviä jolloin hyppy ei kulje
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
No yleensähän (eli aina) soitto ei kulje. Tässä on nyt kohta kuus vuotta tullu räplättyä kitaroita vaihtelevan aktiivisesti, eikä merkittävää edistymistä alkeiden jälkeen oo tapahtunu. Eikä ne alkeisjututkaan lähde oikein sujuvasti.
Yhteissoittoo en oo paria kännimökeltämistä enempää koskaan harrastanu. Jonkin sortin melurokkiprojektia olis joskus kiva kokeilla, mutta ns. bändisoitto on kyllä ihan nextillä levelillä verrattuna himassa luurit päässä näpertelyyn. Siinähän pitää osata jo tahdissa soittaminen.
Enemmänkin haluisin joskus revittää jonkun vitunmoisen styrkkarin kautta ihan vaan siksi että kerrostalossa niin ei voi tehdä.
Online
soittaminen on kyllä mukavaa. parhaimmillaan parasta mitä elämässä voi tehdä, eikä koskaan mitenkään vittumaista, paitsi ehkä itsestä riippumattomista syistä joskus. 18 vuotta olen kitaraa soittanut mut parina viime vuotena ei oo tullu syystä tai toisesta kotona räpellettyä juuri ollenkaan muuten kuin biisintekomielessä toki. toisaalta soittimia omistavien tyyppien luona on pakko koko ajan soittaa jotain ja treeniksellä sitten kerran pari viikossa. ja musisointihan on aina parasta porukalla
lisätäänpä vielä että viime aikoina olen nauttinut rumpujen soitosta vielä enemmän kuin kitaroinnista. pakko päästä vetää rumpuja johonkin "oikeaan" bändiin, meikä on nimittäin aika kova kannuttaja nykyään
Last edited by ydinaukio (12.12.2010 21:12)
Offline
Pages: 1