You are not logged in.
What even is that thing?
![]()
Tossa Amnesiassa ei vissiin voi lyödä/ampua ollenkaan, vai?
Voi siinä laatikoita heitellä mutta ei me niitä tarvita eikä niistä oikein apuakaan oo muuten kuin ovien esteenä tai näkösuojana. Muuten mitään tappelutouhua ei oo ollenkaan.
Tossa on kyl koko ajan semmonen veitsenterällä olemisen meininki kun cthulhutyyliin pelihahmon tolkku (sanity) karkaa jo pelkästään noiden ölliäisten näkemisestä niin se piilossa oleminen on oikeesti just semmosta pimeessä nurkassa kyhjöttämistä. Myös pimeys toki syö sanityä pikku hiljaa mutta toisaalta lyhdyn kanssa heilumalla on vaan itse turhan hyvin näkyvillä. Ei helppoja ratkaisuja. Sit kun se järki alkaa karkaamaan niin toi ukkeli liikkuu kuin humalainen hyytelössä ja rupee äänestä päätellen puremaan hampaitaan rikki.
Et semmoset viihteet nykyään.
Älä päästä painiks sitä
Offline
en kyl oikeen tajuu tota angry birds mehutusta. sehan on vaan kannykkaporttaus jo aika vanhasta flash-pelityypista joka sinansa on kyl hiton hyvaa ajantuhlausta esim duunissa, mut kamoon
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Vuoden parhaimman youtube-videon ykköspaikalla on tietysti täpötäysi stadion laulamassa Journeyta Steve Perryn johdolla (kts. AOR-topic kevyempäästä), mutta tämä seuraava pätkä kilpailee kyllä ankarasti toisesta sijasta. Joku tässä vaan on niin kohdallaan, tiättekö sillai kun laittaa kädet hevimerkkiin, silmät puoliavoimena -katseen ja nykäisee huulilla ilmaa sisään niin, että tulee kumma pihisevä soundi, jota vastaa englanninkielinen sana "Alright" sillai coolisti, kuin ehkä vain Fonzie pystyisi sanomaan, mutta ei kukaan moderni tv-hahmo. Yksi pelihahmo voi. Ei oo mun aikanani tullut ketään reteempää fiktiivistä hahmoa kuin Duke. Forever-pelin viivästymisen ja siitä heitetyn läpän tietää jokainen tätä topiccia lukeva. Siksi on hilpeää nähdä, miten kahdentoista vuoden odotuksen jälkeen pelidemo alkaa kusemisella pisuaariin minuutin ajan. Sekin on hienoa, miten tuo juontaja on niin uskomattoman dorka, ja miten ylesö suhtautuu tilanteeseen rock-konserttina. Kullinkuva fläppitaululla ja silmämunan potkaiseminen futismaaliin. Suihinottoa ja mautonta huumoria. Kaikki mitä haluan peliltä.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
en kyl oikeen tajuu tota angry birds mehutusta. sehan on vaan kannykkaporttaus jo aika vanhasta flash-pelityypista joka sinansa on kyl hiton hyvaa ajantuhlausta esim duunissa, mut kamoon
No mut se on kiva ajantappopeli joka toimii just niinku pitää, hahmot on hyvin suunniteltuja, äänimaailma kohdallaan, nopee omaksua, nopee pelata, does what it says on the tin? Just semmoinen ku kännykkäpelin pitää ollakin.
Offline
Odotin kyllä Super Meat Boyn olevan ihan vitun epäreilun vaikea tyylin I Wanna Be The Guy, jossa ei ikinä tiedä milloin kultainen buddha-patsas sinkoaa taivaista ja repii aanuksesi riekaleiksi valtavalla kultakullillaan, mutta ei. SMB on reilu peli. Vaikea toki, koska melko tarkkana saa loikkien kanssa olla, mutta ei ainakaan kahden maailman jälkeen ole tuntunut lainkaan epäreilulta. Mutta ehkä tämä vielä yllättää. Enpä kuule tiiä ollako tässä nyt snadisti pettynyt vai hiljaisen helpottunut. Hyvä peli kuitenkin.
Super Meat Boy tuli PC:llekin tässä kuun alussa ja suunnilleen noin ne omatkin kokemukset meni. Lähin vertailukohta on varmaan se ninjapeli N (tai N+) noiden seinäloikkien ja laaserien vuoksi, jos se on uponnu edes pikkaisen niin tän pitäis kanssa.
Mut ylipäätään tää peli on musta taas kerran just semmonen pienen porukan tour de force, mistä ne parhaat kokemukset tuppaa tulemaan. Edmund McMillen menee vähän hit'n'miss -kategoriaan monien graffojensa kanssa mut nyt se on saanu aikaan pirun kovaa ja ennen kaikkea viimeisteltyä jälkeä. Stylesti ja sähäkästi tehty 2D on kyl yks siisteimmistä asioista tällä pallolla. Meat Boyn tempo on vitun häijy mut ton ukkelin ohjaaminen tuntuu tosi intuitiiviselta ja responsiiviselta. Kun sille sanoo hyppää ni se kysyy et kuis korkeelle. Kun se on kiinni seinässä niin se irrottautuu just sopivan tahmeesti niin ettei noi seinähypyt mee ihan mikrosekuntitason spedeilyksi.
Koko vaikeustasopuoli on musta tossa hirveen hyvin hiottu. Peli alkaa hellästi mut heti alusta alkaen pääsee käsiks myös tiukempiin kenttiin jos noita normileveleitä huitoo läpi tarpeeks nopeilla ajoilla, jolloin niiden EVIL TWIN -kentät aukeaa. Sitten kun tota on pikkaisenkin tahkonnut eteenpäin niin etenemismahdollisuuksia alkaa olla hirveen monilla eri rintamilla. Koittaisko noita pääleveleitä, vai koittaisko saada huippuaikaa tossa yhessä ryppäässä vanhoja kenttiä, vai koittaisko kerätä pari bonuslaastaria niistä äsken läpäistyistä, ja se yks warppi-portaalikin löyty silloin vartti sitten... mitenköhän sinne pääsis.
Tossa on pelattavina sivuhahmoina erilaisten indie-tasoloikkien naamoja, ja normikentistä löytyvistä warppiporteista pääsee käsiks vähän avoimemmin 8-bittiestetiikkaa fanittavia ekstrakenttiä (joista osa taitaa olla muiden 2d-platformeriskeneläisten tekemiä), eli Super Meat Boy tuntee juurensa ja tunnustaa väriä aika avoimesti. Joskus mua vähän häiritsee tommonen nostalgiapisteiden keräily mut tässä se toimii hyvin.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Vuoden parhaimman youtube-videon ykköspaikalla on tietysti täpötäysi stadion laulamassa Journeyta Steve Perryn johdolla (kts. AOR-topic kevyempäästä), mutta tämä seuraava pätkä kilpailee kyllä ankarasti toisesta sijasta. Joku tässä vaan on niin kohdallaan, tiättekö sillai kun laittaa kädet hevimerkkiin, silmät puoliavoimena -katseen ja nykäisee huulilla ilmaa sisään niin, että tulee kumma pihisevä soundi, jota vastaa englanninkielinen sana "Alright" sillai coolisti, kuin ehkä vain Fonzie pystyisi sanomaan, mutta ei kukaan moderni tv-hahmo. Yksi pelihahmo voi. Ei oo mun aikanani tullut ketään reteempää fiktiivistä hahmoa kuin Duke. Forever-pelin viivästymisen ja siitä heitetyn läpän tietää jokainen tätä topiccia lukeva. Siksi on hilpeää nähdä, miten kahdentoista vuoden odotuksen jälkeen pelidemo alkaa kusemisella pisuaariin minuutin ajan. Sekin on hienoa, miten tuo juontaja on niin uskomattoman dorka, ja miten ylesö suhtautuu tilanteeseen rock-konserttina. Kullinkuva fläppitaululla ja silmämunan potkaiseminen futismaaliin. Suihinottoa ja mautonta huumoria. Kaikki mitä haluan peliltä.
Uusi kone tilauksessa, pääsee kokeilemaan näitä uudempiakin pelejä. The Witcher 2 vaikuttaa aika hienolta, julkaistaan 17.5.2011. Ykköstä pelasin joskus tovin, mutta toimi niin huonosti tällä rämällä että ei jaksanut kauaa, tulevalla masiinalla voin vihdoin pelata sen kakkosta odotellessa.
Noin 130-kiloinen naapurinmies, 23-vuotias mies ja alusvaatteisillaan ollut nainen kaatuivat ojaan.
Tehokkain tapa piiloutua on painua pohjaan, ja jos miehistö makaa punkissaan eikä tuota energiaa ja hiilidioksidia niin kolmesta viiteen päivään voi olla siellä
Offline
Sarkoni wrote:Odotin kyllä Super Meat Boyn olevan ihan vitun epäreilun vaikea tyylin I Wanna Be The Guy, jossa ei ikinä tiedä milloin kultainen buddha-patsas sinkoaa taivaista ja repii aanuksesi riekaleiksi valtavalla kultakullillaan, mutta ei. SMB on reilu peli. Vaikea toki, koska melko tarkkana saa loikkien kanssa olla, mutta ei ainakaan kahden maailman jälkeen ole tuntunut lainkaan epäreilulta. Mutta ehkä tämä vielä yllättää. Enpä kuule tiiä ollako tässä nyt snadisti pettynyt vai hiljaisen helpottunut. Hyvä peli kuitenkin.
Super Meat Boy tuli PC:llekin tässä kuun alussa ja suunnilleen noin ne omatkin kokemukset meni. Lähin vertailukohta on varmaan se ninjapeli N (tai N+) noiden seinäloikkien ja laaserien vuoksi, jos se on uponnu edes pikkaisen niin tän pitäis kanssa.
Mut ylipäätään tää peli on musta taas kerran just semmonen pienen porukan tour de force, mistä ne parhaat kokemukset tuppaa tulemaan. Edmund McMillen menee vähän hit'n'miss -kategoriaan monien graffojensa kanssa mut nyt se on saanu aikaan pirun kovaa ja ennen kaikkea viimeisteltyä jälkeä. Stylesti ja sähäkästi tehty 2D on kyl yks siisteimmistä asioista tällä pallolla. Meat Boyn tempo on vitun häijy mut ton ukkelin ohjaaminen tuntuu tosi intuitiiviselta ja responsiiviselta. Kun sille sanoo hyppää ni se kysyy et kuis korkeelle. Kun se on kiinni seinässä niin se irrottautuu just sopivan tahmeesti niin ettei noi seinähypyt mee ihan mikrosekuntitason spedeilyksi.
Koko vaikeustasopuoli on musta tossa hirveen hyvin hiottu. Peli alkaa hellästi mut heti alusta alkaen pääsee käsiks myös tiukempiin kenttiin jos noita normileveleitä huitoo läpi tarpeeks nopeilla ajoilla, jolloin niiden EVIL TWIN -kentät aukeaa. Sitten kun tota on pikkaisenkin tahkonnut eteenpäin niin etenemismahdollisuuksia alkaa olla hirveen monilla eri rintamilla. Koittaisko noita pääleveleitä, vai koittaisko saada huippuaikaa tossa yhessä ryppäässä vanhoja kenttiä, vai koittaisko kerätä pari bonuslaastaria niistä äsken läpäistyistä, ja se yks warppi-portaalikin löyty silloin vartti sitten... mitenköhän sinne pääsis.
Tossa on pelattavina sivuhahmoina erilaisten indie-tasoloikkien naamoja, ja normikentistä löytyvistä warppiporteista pääsee käsiks vähän avoimemmin 8-bittiestetiikkaa fanittavia ekstrakenttiä (joista osa taitaa olla muiden 2d-platformeriskeneläisten tekemiä), eli Super Meat Boy tuntee juurensa ja tunnustaa väriä aika avoimesti. Joskus mua vähän häiritsee tommonen nostalgiapisteiden keräily mut tässä se toimii hyvin.
Nyt oli kyllä niin asiallinen kirjoitus, että mitäpä tuohon lisäilemään muuta kuin että vuoden parhaisiin peleihin menee lihapoika heittämällä. Onhan tuossa totaalisesti käämit palanut monia kertoja, enkä ole pelin perusmoodia vielä edes läpäissyt (The Rapturessa mennään), mutta uskomattomia fiiliksiä tuo onnistuu aiheuttamaan, kun neljänkymmenen yrityksen jälkeen onnistuu vetämään silkalla lihasmuistilla läpi jonkun vain hetki sitten naurettavalta näyttäneen ruudun. Just niitä harvinaisia ei-helvetti-onnistuiko-toi-oikeesti-pelihetkiä, jotka haluaa nähdä uusintana heti perään. Ja uusintahan sieltä sitten tuleekin. SMB tekee kaiken vaan just niin oikein, eikä nuo nimikirjaimetkaan taida ihan sattumaa olla.
Ja tossa on tosiaan pelattavaa ihan hemmetisti. 100% läpäisy tuntuu tosin aika mahdottomalta ajatukselta koskaan saavuttaa, sen verran hurjilta vaikuttaa nuo loppupään haasteet. Mutta onneksi tavoitteita riittää helpommissakin kentissä. Enemmän aikaa on eteenpäinmenon sijaan mulla mennytkin siihen, että sain edes ekasta maailmasta hinkattua kaikki levelit kumpinakin versioinaan alle tavoiteajan. Ja laastareitakin oli kissojen ja koirien kanssa metsästettävä se 20, jotta sai auki Teh Internetsiin
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
parin korttelin päässä asuvat kaverit ostivat garage salesta taannoin kahella kympillä N64n. alkuperänen pakkaus, priimakunto, neljä ohjainta ja mukana vitusti pelejä, mm. goldeneye, smash bros, mario kart, mortal kombat 4, micro machines...:peuk:
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Hypetetty ja sitten haukuttu Hydrophobia saa uuden elämän melko ennenkuulemattomalla tavalla. Tekijätiimi kävi läpi vissiin 250 peliä kritisoinutta arvostelua, ja teki näiden pohjalta perustavanlaatuisia muutoksia ja uudelleensuunnittelua peliin. Ihan button mappingistä kameran vakioasemaan ja typeräksi moititun dialogin poistamiseen asti on menty. Lisäksi hinta tippui 10 euroon. Aika kreisiä että tällainen on nykyään mahdollista, ja joku vielä tekee niin. Mullon triali pelistä vielä kovolla, joten pakkohan tota on kokeilla uudestaan, kun myöhemmin tänään julkaistaan. Tossa pisin patchilistaus ikinä: http://kotaku.com/5715291/hydrophobia-t … ond-chance
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Steamissa on menossa aika villit tarjoukset. Edellisellä sivulla kehuttu Super Meat Boy irtoaa hintaan 3,50, Prince of Persia -sarjaa lähtee jyrkällä alennuksella, OddWorld-tasoloikkasarja kans. Kaks ekaa Deus Exiä saa 85% alennuksella, vois ihan kiusallaan napata ton ja kattoa josko toi Steam-versio Deus Ex kakkosesta pyöris kunnolla.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Witcher olis tänään 4 eååhia tuolla, ihan jees vaikka en olekaan ite jaksanu pelata läpi (vielä). Mutta jos kiinnostaa perushyvä eeppinen fantasialarppi (jossa ei kauheesti pääse ladulta poikkeamaan) niin kyllähän toi kantsii hankkia. Pelissä pääsee mm. panemaan ihan vitusti ja palkkioks näkyy tissikuviakin. Taistelusysteemi on kyllä typerää paperi/kivi/sakset -hosumista.
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
kattoa josko toi Steam-versio Deus Ex kakkosesta pyöris kunnolla.
vitut
Älä päästä painiks sitä
Offline
Ollaan koko ilta paukutettu DBGenen kanssa Dead nationia. Aikas jees präiskyttelyä ainakin co-oppina. Vaikeustasoltaan aika sopiva, tulee sellainen vainoharhainen fiilis jolloin paukuttaa kaikkea mikä vähänkin liikahtaa.
Varikset komentavat
Offline
Huh, reilu neljä tuntia paukutettiin. Ois kiva jos peli jakelisi lisäenergiaa vähän avokätisemmin. Käsikranaattejakin ois kiva saada enemmän kuin neljä per nenä. Muutamat täysrepsät tuli kyl toilailtua
Varikset komentavat
Offline
No pistetääs valumaan.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Pääsin Super Meat Boyn "peruspelin" läpi. Harvoin on tullut tuuletettua yhtä paljon videopelin ääressä kuin tuon achievementin napsahtaessa. Viimeiset kentät olivat luonteeltaan hieman erilaisia kuin muut, ja testasivat pituutensa takia (pienikin epäonnistuminen ja taas alusta) kärsivällisyyden rajoja tosissaan. Piti todellakin hokea itselleen, että joka yrityksellä ollaan millin viisaampia, ei saa hermostua, tässä voi mennä tunti, tässä voi mennä kaksi tuntia, mutta lopulta koko homma tulee menemään kohdilleen.
Oikeastaan tuo koski ennen kaikkea kenttää 6-5, jonka parissa meni peräti kaksi erillistä kahden tunnin tuloksetonta pelisessiota ennen kuin tänään se vihdoin onnistui tunnin hinkkaamisen jälkeen. Sitten kun olin hyvässä vireessä, niin samaan putkeen meni vika pomokin, vaikka parin tunnin hinkkausta sekin toki vaati. Voi olla ettei hermot riitä enää isompiin haasteisiin, vaikka ei tuo 85 selvitettyä Dark World -rataa täysin mahdotonta homma enää olisikaan, onhan noita jo jonkun verran selvitetty.
Olen kuollut pelissä yhteensä 1993 kertaa
Splinter Cell Convictionin erinomainen peruspeli on myös nyt viimeisissä radoissaan. Sen jälkeen voisi aloitella joululahjaksi tullutta Fable III:a.
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Olen kuollut pelissä yhteensä 1993 kertaa
Mä 4287 vittu mul oo spämmejäkään noin montaa.
Dark worldin lopetuskenttä ois avoinna mut se on kyl niin totaalinen 'you gotta be shitting me' -leveli että taitaa tää peli jäädä tähän. Kivaa oli.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Prakk: mikä sun steam-tunnari on? Mä oon ILRzz
Älä päästä painiks sitä
Offline
Kirby's Epic Yarn on PARAS <33333
Offline
Oisin halunnu pelata Epic Mickeytä kans mutta se ny ei sentään toiminu.
Offline
Steamin alen päivän larppitärppi on (taas) Neverwinter Nights 2. 10 eååhia maksaa, ja tuossa on oikeasti ihan HELVETISTI pelattavaa(peruskampanjan lisäksi tulee nuo kaksi lisäosaa, mutta en oo niitä vielä ehtiny pelata, peruskampanjasta vajaat puolet takana vasta ja pelitunteja on sellaiset 30), jos vaan jaksaa tuollainen perinteinen D&D-seikkailu kiinnostaa siis. Vittumaisinta tuossa pelissä on kontrollit ja kamera, ja ei nuo grafiikatkaan mitään huipputasoa enää tietysti ole. Baldur's Gate & Kotor -diggarit tästä nyt ainakin saavat varmaan jotain irti.
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Steamista kiinnostais toi Mafia II kympillä.
Saas nähdä nyt ehtiikö ja jaksaako, kun toi Assassins Creed II on niin alkutekijöissään vasta. En ole oikein vaikuttunut pelistä toistaiseksi. Tuntuu että äksöniä on liikaa hiiviskelyn kustannuksella. Hiiviskelystä puuttuu tunnelma, josta pidin thief-pelisarjassa. Päähahmo ei ole millään muotoa karismaattinen, vaan tyyppi, jolta voisi pyytää lontoolaisessa trendikahvilassa wlan-tunnukset. Ja sitten hän muuttuu virtuaaligigoloksi renessanssi-Italiaan. Tulee vähän sellanen tunne, että kuolemisella ei ole mitään väliä, kun tapahtumat ovat vain virtuaalisia.
Peli on kyllä grafiikaltaan komein, mitä olen pelannut. Varsinkin heposella ratsastaminen jossain pikkukaupungin liepeillä on elämys. Mutta juuri kun jylhissä maisemissa laukkaamisen makuun on päässyt, tulee vastaan jotain, joka kusee. Se on pelin vaatima liika nysvääminen. Olen tilanteessa, jossa mun pitäisi ruveta fiksaamaan kyläpahasen kojuja ja suutareiden pytinkejä jonkun sim cityn tyylisesti. En tiedä vielä, paljonko siitä tulee säätämistä, mutta ei jotenkin yhtään nappaa. Akrobaattisen hahmon liikutteleminen on kivan seikkaperäistä, mutta hiiri-näppis-kombo ei välttämättä taida olla paras tälle pelille. Miekkailuni on jälleen kerran ihan summittaista näpytystä. Suorastaan nerokkaan Batmanin taistelusysteemin jälkeen tää ei nyt vaan ota toimiakseen.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Jumatsuikka pelaamisen keskittäminen pc:lle tulis kyl halvaks kun jätkien Steam-mehusteluja kattelee! Mut on noita onneksi alennuksia riittävästi konsolikaupoissakin: viime viikolla ostin Dark Voidin hintaan 4,80, Dragon Age Originsin kympillä ja Crackdown 2:n kahellakympillä. Kaikki uutena ja kaks vikaa vielä stockalta.
Dark Void on totaalisen keskinkertainen action-pläjäys, jossa on yksi omaperäinen idea - rakettirepun yhdistäminen saumattomasti muuhun toimintaan. Ja sen takia pelin ostinkin. Oon itse asiassa odottanut tätä hintaluokkaa pelille saapuvaksi jo vuoden päivät, siitä lähtien kun tiukkaa rakettireppupainotteista demoa testasin. Vielä kolme kenttää pelaamatta ennen loppua, mutta voi jo nyt sanoa että kyseessä on tunnelmaltaan ja näyttelijäsuorituksiltaan Renny Harlin -elokuvaa vastaava tekele täynnä erinomaisen viihdyttävää tahatonta huumoria. Erityisesti pelin edetessä tulee helvetin huvittavia hetkiä, kun meikä lähteä hitaasti lipumaan jetpackilla yläilmoihin kesken joittenki Stargate-dropouttien pökkelödramaattisen jutustelun ja sit siinä samassa vihuna tulee vitun ruma lentävä jättiläisrausku, jota "alkuasukkaat" kutsuvat nimellä "Knight". Ja siis peli sijoittuu Bermudan kolmioon toisen maailmansodan aikaan ja siinä on sivuroolissa Nikola Tesla.
Nikola Teslaa ei näyttele David Bowie. Tosin Brad Pittin omistama tuotantoyhtiö on jo ostanut oikeudet tähän tarinaan, luoja tietää miksi.
Mut noi lentokontrollit pelissä on ihan saatanan tiukat. Rakettirepulla riehuminen ja taistelu on todella näppärästi toteutettu, ja on ennen kaikkea helvetin hauskaa. Välillä hypätään ufon tapasenkin kyytiin. Toinen hyvä juttu on Uncharted-mies Nolan North protagonistin äänenä. Ehkä muut näyttelijät kuulostaakin niin tyhmältä, kun se vetää niin tiukasti. Ja myös musat on ihan huippua analogipulputusta ja suureellisempia jousisovituksia sekasin! Valitettavasti tosiaan paskan juonen lisäksi maataistelu on täs helvetin kuppasta, ei ollenkaan pelikelvotonta, mutta semmosta vuoden 2004 keskitasoa, ja välillä päälle iskeytyvä, todella hapokas vertical cover -systeemi ei ainakaan sitä paranna. Tylsiä copypaste-hetkiä on pelissä myös valtavasti liikaa. Harmi sillä potentiaalia olisi ollut ihan tolleen jopa 8/10 toimintapeliksi asti toisaalta.
Dark Void kärsi myös siitä, että se vertautui suoraan ennen sitä pelaamaani Splinter Cell Convictionin yksinpelikampanjaan, joka oli ihan saatanan tiukka. Sopivan pituinen ja äärimmäisen hiottu veto hyvällä juonella. Sillä tavalla Conviction muistutti vuoden toista kovaa toimintapläjäystä, Vanquishia, vaikka etenemistyyleiltään nuo ovatkin toistensa vastakohtia. En oo Splinter Cell -sarjaa aiemmin pelannut, joten joidenkin kritisoima pelin toimintapainotteisuus stealthin kustannuksella ei silmääni pistänyt. Suht tiukkaa stealthiahan tuo oli Irak-kenttää lukuunottamatta koko ajan.
Peli olisi ollut vielä parempi, jos en olisi ollut siinä niin paska. Nyt huolella suunniteltu katkeamaton kertomus (lataustaukoa ei tule koko tarinan aikana kertaakaan ellei delaa, seuraava tavoite heijastuu suoraan ympäristöön ilman valikoita) ei päässyt ihan oikeuksiinsa, kun jotkin kohdat vaativat toistakymmentä yritystä. Vasta vika kenttä meni aika sulavasti läpi, ja lopussa tosiaan tuntu siltä että Sam Fisher on kovin jätkä ikinä. Yksi huomionarvoinen onnistunut suunnitteluratkaisu tuossa oli myös keräiltävien täydellinen puuttuminen kentistä. Fokus on koko ajan eteenpäin menemisessä, ja se toi tällaiseen puhtaasti juonivetoiseen peliin paljon lisää tunnelmaa, kun ei suotta ala nurkkia koluamaan siinä. Esim Alan Wakessa hieman häiritsee ne termoskannut ja lisäosien videopelit ja mitä olikaan, kun niiden metsästäminen on niin räikeässä ristiriidassa sen kanssa et lähes koko ajan pitäs mennä kiireellä eteenpäin. Turhaa valitusta juu ja voihan noi ignoorata, mut vaan sitä meinaan että jännää suunnittelua Convictionissa toltakin osin - joka tasolla pyritään siihen tiukkaan jännärinäytelmään perinteisten videopelimäisten ominaisuuksien kustannuksella. Täytys palata tohon co-op modeen vielä sit kun pelikaveri löytyy.
Heitetääs vielä loppuun provona että toi kesällä tölväisemäni Crackdown 2 on kyl sittenkin hauskempi pelattava kuin kaikki Rockstarin samahkon genren pelit. Ainakin toistaseks. Helvetin överiä ja vauhdikasta menoo ilman tolkun häivääkään.
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Onneks toi joulu-ale nyt loppui, melkein joka päivä tuli jotain ostettua ku kerta halvalla sai...
Viimesimpinä Divinity II ja eilen S.T.A.L.K.E.R. bundle, joka makso vaan vitosen muistaakseni. Vielä kun noitakin ehtis joskus pelata...
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Sieltä se Mafia II nyt sitten tuli. Onneksi tein päätöksen eilen, sillä tänään hinta oli noussut Steamissa jo neljäänkymppiin. Ennen kuin upotan kädet taikinaan, haluan sanoa muutaman sanan tossa sivunmennen läpipelaamastani Left 4 Dead 2:sta. Jos viihdykettä kaipaa pakkaspäiville, en voi muuta kuin suositella tuota peliä. En muista milloin viimeksi olisi ollut noin kivaa minkään pelin ääressä. Toki se vaikuttaa, että olen suuri zombie-leffakulttuurin ystävä. Se yllätti, että vaikka peliin kuuluukin muutaman pimeän kellarin ja miestenhuoneen ratsiointi elävistä kuolleista, peli ei missään vaiheessa halua säikyttää pelaajaa. Tarkoituksena on vain lahdata. Ja prkl kun se on kivaa moottorisahalla. Kun olet halkaissut ja viipaloinut 150 elävää kuollutta huvipuiston vuoristoradalla, fiilis on mitä parhain. Yhteistyö tässä pelissä on ensiarvoisen tärkeää, mikä oli yllätys. Jos lähtee sooloilemaan ilman kolmehenkistä tiimiä, niin käry käy hyvin nopeasti. Valtavan pitkällä kielellään pyydystävä zombie lamaannuttaa nopeasti, ja vain tiimikaveri voi pelastaa. Pari muutakin vihulaista on usein pakko hoidella kaverin avulla, mm. niskaan hyppäävä jockey ja helvetisti kuteja kestävä tank. Tehokkainta pelaamista onkin armoitettu tiimipeli, jossa itse tukit rynkyllä zombien päävirran, ja luotat siihen, että konekaverit putsaavat väistämättä selustaasi vaanivat viholliset. Ja kyllä ne tekeekin sen kiitettävän hyvin. Tekoäly saa minulta puhtaat paperit. Mulla on hieman hidas netti, joten en ole vielä ihan hirveästi kokeillut ihmiskavereiden kanssa, mutta parin erän perusteella sekin toimii. Osunut hyviä pelikavereita niihin peleihin, mitä olen kokeillut.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Eikös ton Left 4 deadin idea ole nimenomaan se moninpeli. En ees tienny että siinä on yksinpelikin.
Varikset komentavat
Offline
Eikös ton Left 4 deadin idea ole nimenomaan se moninpeli. En ees tienny että siinä on yksinpelikin.
Konekavereiden kanssa ei tarvinnut stressata peeloista eikä toisaalta omastakaan suorittamisesta. Hyvä myös tutustua kenttiin ja aseisiin - sen jälkeen vasta moninpelin "kimppuun."
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline