You are not logged in.
Another Year
*****
Huh, mitä näyttelijäsuorituksia. Leffa on lähinnä keskustelua ihmissuhteista grillivartaiden ja teekupposten ääressä. Sihteerikkö-Mary on fantastinen tapaus: yksinäinen, katkera ja alkoholisoitunut, mutta hyväntahtoinen, tohelo. Siis erittäin moniulotteinen hahmo! Vuoden parhaita leffoja, ellei peräti paras.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Offline
:confused::peuk:
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
semmosta joedantemaista hulinaa.
Nyt rupes kiinnostamaan!
Offline
Siitä ei ollut kyse. Sivumennen sanoen en edes käsitä miksi elokuvan tapahtumat pitäisi ottaa täydestä ja mitä se edes voisi tarkoittaa, mutta eipä siitä nyt ehkä sen enempää.
Elokuvan julkaisun aikoihin arvostelijat kritisoivat elokuvaa juuri siitä, että Spielberg oli puskenut sitä "taianomaista tatsiaan" vesittämään tarinaa, joka perusluonteeltaan on erittäin vakava; esimerkiksi japanilainen vankileiri vaikutti enemmän joltain fantasialuomukselta kuin aidolta ympäristöltä.
Nuo mainitsemasi esimerkit (= pojan näkökulman korostaminen, ovatko tapahtumat totta vaiko tarua) ovat toki hyvin selvästi elokuvassa esillä, niitä ei voi olla huomaamatta. En vain ymmärrä miksi Spielbergin on pitänyt kääntää Ballardin oivallinen kirja siirapiksi, josta puuttuu Ballardin maalaamat moniulotteiset sävyt (yllättäen elokuvassa ei tartuta Ballardin alleviivaamaan japanilaismiehittäjien ystävällisyyteen). Kaikki on yksinkertaista ja siten latteaa. Ballard (kaikissa hänen kirjoissa jotka olen lukenut) usein tuo esille elämän lavastuksenomaisuuden ja arkielämän hämmentävät epäsuhdat ja poikkeamat. Spielbergin tulkinta on juuri niin stereotypinen kuin se elokuva, jota Ballardin elämästä kuvataan Kiitos naisten -kirjassa.
Mulla ei oo mitään sitä vastaan että joku tulkitsee minkä tahansa kirjan miten tahansa, vaikka nyt tässä vertaankin kirjaa ja elokuvaa. Syy vertaukseen ei ole se että Sberg olisi mun mielestä jotenkin "epäonnistunut" tai "ollut epäuskollinen" kirjalle.
En vain kauheesti välitä Spielbergin tavasta yksinkertaistaa, en pidä sitä kiinnostavana enkä viihdyttävänä. Hänen visuaalinen tyylinsä ei myöskään juuri puhuttele, vaan aiheuttaa ylensyönnin tunnetta.
Kirjaa en ole lukenut, joten en pysty sitä kommentoimaan. Vähän vain hämmentää nuo "yksinkertaista" ja "siirapiksi"-kommentit. Tämä jos mikään poikkeaa Spielbergin melkeinpä kaikista muista elokuvista siinä, että mikään ei ole täysin sitä miltä se näyttää. Empire of the Sunissa yhteenkään kuvaan ei voi täysin luottaa. Elokuvan alkupuolella nähdään idyllinen otos, jossa vanhemmat seisovat Jimin vuoteen äärellä. Myöhemmin elokuvassa Jim laittaa vankileirillä seinälle kuvan LIFE-lehdestä, joka on lähes identtinen aikaisemmin mainitusta otoksesta. Elokuvan alkupuolella Jim näkee isänsä hierovan ylähuultaan. Vankileirillä Jim näkee tohtori Rawlingsin tekevän saman asian. Ele voi olla tulos siitä, että Jimin muistikuva vanhemmistaan on erittäin hiipuva; hän muistaa isänsä tehneen kyseisen eleen, ja kun Rawlings, Jimin "uusi" isähahmo, tekee sen myös, Jim alkaa laittaa päällekkäin ominaisuuksia, mukaan lukien isänsä maneereja. Toinen tulkinta tästä ja edellä mainitusta lehtikuvaesimerkistä voi olla täysin päinvastainen: Jimin vankileirimuistot ovat hämärtäneet hänen aikaisempia muistojaan.
Ehkä meillä on eri näkemykset, mikä on siirappista ja yksinkertaista, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että Empire of the Sun ei näihin sorru. Ehkä olen vain tyhmä katsoja, mutta noita aluksi pieneltä vaikuttavia asioita tulee huomattua uusilla katsomiskerroilla.
Spielbergiä on usein syytetty juuri noista mainitsemistasi asioista ja liiallisesta sentimentaalisuudesta. En noin yleisesti ole samaa mieltä näistä syytöksistä; toki jotkut hänen elokuvistaan ovat tällaiseen syyllistyneet, mutta on synkkyyttä ja ei-sentimentaalisuutta löytynyt jo mm. ensimmäisestä teatterilevitykseen tehdystä elokuvasta, vuoden 1974 The Sugarland Expressistä. Empire of the Sunia edeltävä elokuva Häivähdys purppuraa (The Color Purple, 1985) puolestaan ansaitsee kaikki manitsemasi negatiiviset asiat äijän tyylistä. Itse tarina sisältää mm. insestiä, raiskausta ja perheväkivaltaa, mutta kaikki nämä ohitetaan nopeasti, ja Spielberg keskittyy enemmän tuomaan sitä taianomaista tatsia toisistaan erotettujen siskojen välille - aivan kuin heillä olisi jokin maaginen yhteys toisiinsa. Lisäksi hahmot ovat yleisesti ottaen tiivistetty näin: kaikki valkoiset ovat pahoja, mustat miehet ovat pahoja, ja mustat naiset ovat hyviä. Kaikki on yksinkertaistettu ja katsojalle ei jää tilaa tehdä mistään omia tulkintoja. Pisteenä i:n päälle Quincy Jonesin helvetin imelä musiikki. Yhdellä levyltä löytyvällä dokumentilla Spielberg mainitsee, että "jotkut kriitikot valittivat, että suolaisen paahtopaistin sijaan tein makean kakun." Ihan hyvin kiteytetty.
Empire of the Sun on ainakin itselle puolestaan ei-sentimentaalinen ja itsevarmasti ohjattu elokuva. Spielberg selvästi luotti katsojien älykkyyteen ja siihen, että elokuva enemmänkin pohtii ideaa kuin että se olisi suoraviivainen ja juonivetoinen. Voisi sanoa, että Empire aloitti Spielbergin ns. synkät vuodet ja väittäisin, että elokuvan epäonnistuminen oli melkoinen isku miehelle. Tämän jälkeen ilmestyivät Indiana Jones and the Last Crusade (1989), Always (1989), Hook (1991) ja Jurassic Park (1993). Näistä ensimmäinen ja viimeinen kyllä ainakin allekirjoittanutta viihdyttävät edelleen, mutta ensimmäiset kolme ja jossain määrin myös Jurassic Park edustavat ohjaajaa, joka on selvästi kyllästynyt tyyliinsä. Spielbergin kommentit noilta vuosilta sisältävät paljon itseinhoa: mm. elokuvaan Hook hän viittasi sanalla "hampurilainen". Vuoden 1993 Schindler's List oli ehkä jollain tasolla uudelleensyntyminen, tosin itse voisin parin sivun verran kirjoittaa, miksi elokuva ei ole niin hyvä. Mutta siitä ehkä joskus toiste.
Hänen visuaalinen tyylinsä ei myöskään juuri puhuttele, vaan aiheuttaa ylensyönnin tunnetta.
Aika pitkään omalla kohdalla kaikki viat, ongelmat tai heikkoudet Spielbergin elokuvissa ovat johtuneet käsikirjoituksesta. Kameran käyttö, lavastus, leikkaus, näyttelijätyö yms. on lähes aina huippuluokkaa. Rakastan mm. sitä, että äijä säästää lähikuvat oikeasti tärkeisiin kohtiin ja usein antaa katsojan toimia leikkaajana (esim. dialogikohtauksessa molemmat näyttelijät näkyvät kuvassa) verrattuna nykypäivän ohjaajiin, jotka joka kohtauksessa puskevat tiukkoihin lähikuviin tai olan yli -otoksiin. Raiders of the Lost Arkin loppupuolen kohtaus, jossa Indy ja kolme muuta hahmoa kinastelevat arkin kohtalosta näytetään yhdellä kokonaisella otoksella: kamera liikkuu koko ajan näyttäen ensin ympäristön ja vasta (muistaakseni) pysähtyy vasta ennen viimeistä repliikkiä ("Top men.") juuri oikeassa kohdassa. Upeaa olematta mitenkään liioiteltua tai huomiota herättävää. Ehkä juuri näistä syistä hän on suosikkiohjaajani, jos olisi pakko yksi elokuvantekijä valita: olen ns. samaa mieltä siitä, miten tarina kerrotaan. Ongelmat ovat vain olleet itse tarinoissa tai niiden yksityiskohdissa.
Siis: En pidä Spielbergin tavasta tehdä elokuvia, vaikka miehen vaikutus kulttuurissamme (ja kyky hyödyntää sitä, ennen kaikkea) on toki suht kiistaton. Olin pitkään pitänyt Spielbergia ihan hienona ohjaajana, mutta tää lähiaikoina tehty tarkistus romutti ne mielikuvat, vaan onpahan sillä niitä leffojakin aika kasa.
Kuten tuossa jo mainitsin hän on suosikkiohjaajani ja kaippa olen jonkin sortin fani, mutta varmasti myös yksi kriittisimmistä ihailijoista. Jos jokin on mielestäni paskaa, niin silloin se myös on paskaa. Monia on, jotka ovat samaa mieltä kanssasi. Itse tunnen pari kaveria, jotka ehkä parista elokuvasta tykkäävät (lähinnä Raiders ja Last Crusade), ja jos Spielbergistä tulee keskustelun aihe, usein joudun jonkin sortin puolustuslinjalle.
Hauskaa toki että joku täällä puuttuu johonkin mielipiteeseen, arvostan!
Onhan näistä ihan mukava mun mielestä keskustella ja ainakin mielenkiintoisempaa kuin pelkkä leffajulisteiden postailu.
Offline
^okei okei mä katson sen loppuun
Diggaan aina kun ihmiset fanittaa jotain juttua ja alkavat kuin pursuta esseistiikkaa niistä jutuista innostuneena kertoessaan.
Kandee lukee se Kiitos naisten, sekoittaa hyvin perspektiiviä.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Spielbergillä on useita vakuuttavia neljän tähden leffoja: Viimeinen ristiretki, Jurassic Park, Kolmannen asteen yhteys, Tappajahai ja Schindlerin lista. Hyvänä päivänä joku noista saa täydet viisi. Kenties Kolmannen asteen yhteys, jos sen kattoo vhs:ltä. Noilla näytöillä kyseessä ei ole ollenkaan turha jätkä, sillä en jakele neljää tähteä mielestäni mitenkään avokätisesti. Viisi tähteä toki Kadonneen aarteen metsästäjille, joka on mielestäni genrensä paras elokuva.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Laittakaa noi lässytykset johonkin muuhun ketjuun.
Prayer for the Dying - Hieno dramaattinen kasarijännäri
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Toi part 2 tosin toihan ei kyl oo leffa mut 15 vee enkä välitä vittuu
sit tää
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
J-B taas kaitsemassa
Offline
Nicholas Rayn 50-luvun leffa Bigger Than Life sisälsi kyl paljon hienoja asioita, mut sit kokonaisuutena ei kyl oikein napannut,
ihan jo lähtökohtaisesti se tarina oli vähe ankee. Mut voin nähdä miten joku pystyis helposti kirjoittamaan tuosta
leffasta todella inspiroivia tulkintoja, selkeesti hyvien puolella kun oli.
Burnettin Killer of sheep (1981) on kyl tosi hyvä, ihan lempparileffojani. Sellasta kaurismäkimäistä tyhjän jauhamista,
hienoo kuvausta ja oivallista näyttelemistä.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Son-in-Law - Täydellinen elokuva
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Lyhyt, muutamia kivoja kohtia ja ihan hieno loppu. Muuten ei ollut ihan odotuksien arvoinen.
No tämä oli hieno eikä tuntunut yhtään pitkältä, vaikka melkein 2½h kestikin.
Last edited by Hassuttelija (12.08.2011 07:09)
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Vähän pitkältähän tämä alkaa tuntumaan, mutta pari kertaa vuodessa pitää katsoa silti.
Tän voi kattoa vaikka joka päivä.
Offline
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/e … poster.jpg
Lyhyt, muutamia kivoja kohtia ja ihan hieno loppu. Muuten ei ollut ihan odotuksien arvoinen.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/e … moviep.jpg
No tämä oli hieno eikä tuntunut yhtään pitkältä, vaikka melkein 2½h kestikin.
SIinäpä pari leffaa, jotka vois taas kattua
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Hassuttelija wrote:http://upload.wikimedia.org/wikipedia/e … poster.jpg
Lyhyt, muutamia kivoja kohtia ja ihan hieno loppu. Muuten ei ollut ihan odotuksien arvoinen.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/e … moviep.jpg
No tämä oli hieno eikä tuntunut yhtään pitkältä, vaikka melkein 2½h kestikin.
SIinäpä pari leffaa, jotka vois taas kattua
ei kannata katua ennen kuin katsoo
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
En yhtään tiä mikä toi on, mutta saan aina leffavuokraamossa hirveät aggressiot tosta pöljästä kansikuvasta.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
ierikho wrote:En yhtään tiä mikä toi on, mutta saan aina leffavuokraamossa hirveät aggressiot tosta pöljästä kansikuvasta.
*
eri, kukas tuo kannen pissis on?
Offline
Ellen Page
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Ellen Page
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Pellen Age
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Last edited by Skeletonni (14.08.2011 14:21)
Offline
Katoin tän, yllättävän hyvä.
Nasta nähdä Daniel Stern pitkästä aikaa jossain leffassa.
Last edited by Skeletonni (15.08.2011 00:49)
Offline
ainaki mittenille voi huoletta suositella tätä hassuttelua!
Last edited by tiptoo (15.08.2011 01:20)
Mangojauhe goddamn.
Offline
olihan tuo hieno, vaikkei mielestäni ihan santa sangren tasolle yltänytkään. tulee varmasti katsottua uudelleen
Offline
Laittakaa noi lässytykset johonkin muuhun ketjuun.
Winter's Bone - ihan ok, mutta jos tää on suuri leffafestarisuosikki niin joku ei ymmärrä leffoista mitään, luultavasti minä.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Uus Apinoiden planeetta
Melkosta runkkaamista toi leffa.
Last edited by hrmunoita (15.08.2011 16:10)
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Uus Apinoiden planeetta
![]()
Melkosta runkkaamista toi leffa.
Millä tavalla? eiq jatkot zoofiliatopikissa
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Oikeastaan kaksi kertaa, toisen kerran kera kommenttiraidan. (Sen jälkeen tuntui vähän surkealta, kuin olisi just epäonnistunut itsemurhassa.)
Rennyn kommenttiraita oli kyllä herkkua. Sly oli kirjoittanut itselleen leffaan tuntitolkulla kasvutarinaa, diippiä dialogia ja muuta paskaa (jotka oli sitten kuvattukin), mutta leikkuupöydällä Renny oli päättänyt leikata downerit vittuun ja keskittyä brömistelyyn.
Last edited by Folkhälsan (16.08.2011 15:46)
Vuoden nuori muotoilija.
Offline