You are not logged in.
Alkuvuoden selkein ilonaihe pelipuolella on ollu Antichamber. Tää on jälleen näitä (enimmäkseen) yhden hengen suuria hengentuotteita minkä upside tarkoittaa persoonallista ja alimman yhteisen nimittäjän kuristusotteesta vapaata designia. Onneksi Braidin ja muiden aiempien vuosien korkeen profiilin indie-ihmeiden tapaan tätäkin on 'viimeistelty' vuosikausia mikä näkyy positiivisesti siinä että tää on (melkein) bugiton, jouhevasti etenevä, tyyliltään yhdenmukainen ja cool.
Mä oon usein peräänkuuluttanut tietokonepeleissä jotain muuta kuin reaalimaailman apinointia graafisella ja fysikaalisella puolella. Lähes rajoittamattomat suunnittelu- ja toteutusmahdollisuudet tarjoava media mätänee osittain pystyyn kun isot pojat mallintaa valoheijastuksia rynkyn etutähtäimestä ja hekumoi jollain 'vallankumouksellisella' potkasumekaniikalla. Team Fortress kakkosen, Mirror's Edgen tai Borderlandsin 'more than real' -ulkoasu on yksi tie pois umpikujasta, 2d-tasoloikkiin vahvasti pesiytyny esteettisyys vuorostaan toinen. 3d-puolella mun riemukkaat hetket on viime aikoina olleet aika vähissä vaikka noi uudet Deus Exit ja Dishonoredit ihan kelpo tekemistä onkin tarjonneet mutta ne ei kuitenkaan oo ihan hirveen syvältä mua puhutelleet missään kohtaa. Sille on syynsä miks oon paatoksellisimmat tekstini tähän topikkiin kirjoittanu niistä Limboista ja muista. Noh, nyt meillä on Antichamber eikä mulla oo vuosikausiin ollu näin hauskaa virtuaalisessa 3d-maailmassa.
Jos toi yllä oleva screenshotti vituttaa tyylillisillä valinnoillaan niin tähän peliin on turha koskea. Peliympäristö ja tapa millä se piirretään monitorille on tosi askeettinen. Valkoista, tasaisen steriiliä pintaa. Saumat jyrkällä mustalla viivalla. Järkyttävän räikeitä värillisiä valoelementtejä mitkä on aina puhdasta punaa, vihreetä tai muuta perusväriä. Ei turhia kilkkeitä tai koristeita missään. Abstraktia mutta kliinistä. Ei mitään mikä voisi viedä fokuksen pois pelin ydintekemisestä eli puzzleilusta vaikka mun mielestä toi ulkoasukin on.. jos ei ihan nätti, niin ikoninen ainakin. Äänimaailma on viehkoo ambienttia linnunlaulun ja koskipauhun tyyppisistä luonnonäänistä eteeriseen huminaan, minkä tehtävänä on selvästi vain tukea visuaalista puolta, ei kiivetä sen hartioille.
Visuaalisuuden lisäksi Antichamberin puzzleilu on sen toinen iso biiffi ja selkee hylkimisen aihe jos tän tyyppinen tekeminen ei nappaa. Iso osa noista puzzleista perustuu siihen että ulkoasun lisäksi myös normaalit fysikaalisen maailman pelisäännöt on haettu vähän abstraktimmasta päästä. Alussa tässä pelataan enemmän itsensä ympärille kaareutuvien 'mahdottomien' tilojen ja fysikaalisten paradoksien kanssa, eli jossain käytävässä on viisi vasemmalle kääntyvää 90 asteen kulmaa mutta SE VAIN NAUR JATKUU tai joku polku on edetessä erilainen kuin takaisin tullessa. Tosta saa vähän mielivaltaisen kuvan mutta enimmäkseen tää ei suinkaan ole sitä. Jotkut asiat ei koskaan muutu: esim. painovoima pysyy aina vakiona ja kiinteän aineen läpi ei voi kulkea. Tässä on vähän semmosia 'miten vitussa mä tän hoksasin?' -hetkiä paikka paikoin mutta niihinkin pääsee jyvälle kun omaksuu pelimaailman lainalaisuudet paremmin ja myös niin että pitää breikin ja palaa seuraavana päivänä takaisin, mikä on mun mielestä poikkeuksetta hyvän puzzlepelin merkki.
Myöhemmin puzzlet alkaa enemmän pyöriä pelimaailmasta löytyvien pienempien kuutioiden käsittelyn ympärillä. Tää tapahtuu 'aseella'. Simppeleimmillään oikee nappi nappaa kuution, vasen 'laukaisee' sen haluttuun paikkaan. Käsittelymahdollisuudet monimutkaistuu pelin edetessä ja niistä kehitetään muutama tosi riemastuttava aivopähkinä pelin mittaan. 3d-maailmassa toimiminen 1st person -vinkkelistä käsin on aika virhealtista puuhaa ja noiden kuutioiden suhteen tehdään onneksi iso myönnytys siinä mielessä että niitä paukutellaan valmiiseen ruudukkoon suunnillen samalla tapaa kuin Minecraftissa eikä täysin vapaasti pitkin maailmaa.
Koska tää nyt on tämmönen selkeen nörttimäinen 3d-puzzle-FP'S' niin Portalit on niitä ilmeisiä vertailukohtia. Mun mielestä big picture -tasolla puhutaan kuitenkin selvästi erilaisista teoksista. Siinä missä Portal on vahvan kerronnallinen tosielämän illuusio, tää on lähes täysin abstrakti ja itse itsensä ympärillä pyörivä teos. Toisaalta taas se mitä kummassakin pelissä käytännössä tehdään sitä pelatessa on aika samanlaista. Kummassakin on fysiikan lakeja venyttävää 'asetta' operoiva nimetön, mykkä päähahmo suljettuna kliiniseen 'tutkimuslaitokseen'. Kummassakin pelissä leikitään paljon pisteestä X pisteeseen Y johtavien porttaalien kanssa, mutta sanoisin että Antichamberissa noi on vielä suuremmassa roolissa ja lisäksi tässä niitä käytetään paljon monipuolisemmilla ja oivaltavammilla tavoilla. Ja jos toi konepellin alainen maailma kiinnostaa niin ihan pelkkänä teknisenä saavutuksena tää tapa jolla pelin tehny Alexander Bruce on puukottanu Unreal Enginestä ulos näitä ihmeellisiä luuppaavia 3d-avaruuksia on huikea.
Bruce kertoi jossain haastiksessa muistaakseni että Antichamberin idea syntyi joskus viitisen vuotta sitten kun se oli tekemässä ihan normaalia matopeliä mutta jonkun pikku fiban tuloksena matopelin 2d-tasosta tuli 'omituinen' ja lopulta siitä syntynyt idea johti tähän. Antichamberissa ei ole tarinaa sinällään, vaikka peli lopppuukin siihen kun tuolta kompleksista pääsee ulos mutta tässä käytetään konseptitaidetta, pelin prototyyppejä ja luonnostelmia aika oivaltavasti semmosina syventävinä pikku secretteinä mitä tuolta voi löytää. Mukana on mm. screenshottigalleria Antichamberin kehityshistoriasta (tää on ilmeisesti alkanu aika geneerisenä multiplayer-avaruusräiskintänä wtf?), luonnos yhdestä itsensä ympärille kiertyvästä puzzlesta ja ehkä maailman ensimmäinen 1st person matopeli. Mä sanoin että tää peli pyörii oman napansa ympärillä. Antichamberissa ei ole olemassa Antichamberin ulkopuolista maailmaa.
En oo kokeillu tätä läppärillä joten en tiiä miten rupuselle koneelle tätä uskaltaa suositella. Mäkkiversiota ei myöskään oo ihan muutamaan hetkeen tulossa mutta jos löytyy vähänkään vääntövoimaisempi PC kotona niin mä suosittelen tätä varauksetta.
Last edited by ILR (20.02.2013 14:37)
Älä päästä painiks sitä
Offline
Täytyy lukee ILR:n Antichamber-juttu myöhemmin ajan kanssa, mutta spämmätäänpä nopeesti että yheltä yöllä sitten uuden Pleikkarin julkistamistilaisuus edessä. Livenä näkyy lukuisilta sivustoilta, kotimaisista esim Pelaaja, Tilt ja Maikkari (!). Sopivasti tulossa baarivisan jälkeen kaheltatoista kotio ja huomenna vapaata, joten kai ton vois kattella.
Uusimmat ennakkokaavailut esim tästä: http://kotaku.com/5985356/source-the-ps … your-phone
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Sleeping Dogs on ihan pl. Täyttää kai sen aukon jonka GTA 4 aiheutti paskuudellaan.
On noi tehtävät tässäkin ihan yhtä snoree välillä. Seurasin joitain huumediilereitä äksönimestaan, ja piti keksiä tapa päästä ohi muskelimiehestä vakoilemaan niitä. No tietenkään en saanut itse pähkäillä asiaa ollenkaan, hahmo rupes leikkimään känniläistä ja sit piti quick time painaa kolmioo että se vastais kun muskelimies örähtää. Häh. Ja sit tää hahmo oksensi. Sit tää muskelimies ällööntyi ja rupes oksentamaan itse. Ja koska oksensi, pääsin ohi ja sain tehdä mitä vaan
PELIT!!!
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Offline
Aika moni peli tulossa sekä PS3 että PS4, varmaan ainakin vuoden aika päällekkäin. Hyvältähän tuo laite vaikuttaa, vaikka julkaisuun on vielä pitkä aika ja hyppäys ei tietty tuu oleen samaa luokkaa kuin aiemmin. Cell-arkkitehtuuri hemmettiin, painotus käytettävyydessä sekä kuluttajan että devaajan kannalta. Toi Jonathan Blow'n esiintyminen tilaisuudessa ja suorien indie-julkaisujen mahdollistaminen oli aika kovia steitmenttejä. Aiempien pleikkarien pelejä vois pelata pilvipalvelun kautta ja huhuttua käytettyjen blokkia ei ilmeisesti oo tulossa.
Takas tähän päivään, niin kävin hyödyntään GameStopin vaihtotarjousta ja sain Crysisin ja Metal Gearin yhteensä kuudella vanhalla pelillä ja parillakympillä. Koht hakeen ensin mainittu.
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Ajattelin itse hyödyntää sitä VPD:n kaksi peliä vaihdossa + 24,99/4 peliä vaihdossa + 1 -tarjousta tuossa Bioshock Infinitessä. Lähin Gamestop on sen verran kaukana, että ei viitsi tuon takia lähteä sinne.
Toivottavasti olisi tänään tullut C3, niin pääsisi kokeilemaan yksinpeliä ja sitten vähän tuota kehuttua moninpeliä, jossa ainakin se Hunter-mode kiinnostaa: kaksi aloittaa pelin näkymättöminä metsästäjinä kohteinaan kymmenen sotilasta, joista jokainen heitettyään veivinsä muuttuu metsästäjäksi, joten peli muuttuu koko ajan vaikeammaksi mitä harvemmaksi sotilaiden lukumäärä putoaa. C2:n moninpeli oli aika peruskauraa, mutta tämän pitäisi olla paljon parempi. Toiveissa olisikin, että tämän pelin yksinpelissä menisi se pari viikkoa (eri vaikeustasoilla pelatessa + acheja kerätessä) ja moninpelin viehätys kestäisi ainakin tuonne 21.3. asti, jolloin Judgement julkaistaan. Odotan kyllä yksinpeliltä(kin) tosi paljon ja rehellisesti sanottuna tämä on varmaan sitten Max Payne 3:n (johon sitten kyllästyin reilun parin viikon jälkeen) sellainen peli, jota oikeastaan odottaa innolla. AC3:een suhtauduin jo edellisen osan jäljiltä varauksella ja aika vaisuhan se loppujen lopuksi oli, vaikka paljon hyviäkin juttuja oli mukana. Toivottavasti helmikuun loppu ja maaliskuu toisivat muutenkin lisää intoa pelaamiseen taas!
Offline
Kivana yllärinä tuli ekan Crysisin latauskoodi ton kolmosen mukana Taidankin tehä nyt niin että pelailen sen ennen kolmosen yksinpeliä. Melko lyhyeltä vaikuttaa tuo kolkki, vain kaheksan chapteria? Kakkoses oli joku 18.
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Suosittelen kyllä risto_m: pelaamaan ekan Crysiksen läpi soldier-tasolla, niin saa ihan kohtuullisesti haastetta ja pääsee nauttimaan juonestakin. Tuossa on myös yllättävän paljon pelattavaa FPS-peliksi, joten siksikin kannattaa lähteä liikkeelle helpoimmilla vaikeustasoilla, niin ehdit pelata kolmosta kohtuullisessa ajassa.
Eilen pari tuntia C3:n yksinpeliä ja vajaa tunti moninpeliä (Hunter ja TDM -pelimoodeja). Yksinpelissä nössöilin ja aloitin toiseksi helpoimmalla; lähinnä päästäkseni nauttimaan juonesta, keräkseni mahdollisimman paljon achievementeja ja omaksuisin pelimekaniikan toista pelikertaa varten, joka olisi tarkoitus vetäistä läpi toiseksi vaikeimmalla. Hirvittävästi ei ole tullut muutoksia peruspelaamiseen, plussaa ehdottomasti, että nyt energiapykälät ei vähene juoksuspurtteja ottaessa, joka antaa enemmän mahdollisuuksia suunnittella hyökkäyksiä ja lähestymistapaa eri tilanteisiin. Paljon puhuttu jousipyssy on myös erinomainen lisäys: kertalaakista tappava äänetön ase, jonka oikea-aikainen käyttö korostuu varmasti vaikeimmilla vaikeusasteilla. Edelleenkään kaikkia vihuja ei tarvitse tappaa, vaan voi hiipiä ohitse tai sitten vain lahdata kaikki - ihan miten tykkää. Seuraavalla pelikerralla varmasti hiiviskelen äänettömästi jousipyssyä/äänenvaimenninta tarpeen vaatiessa käyttäen.Toisaalta harmittaa nyt vähän kun en aloittanut Hardilla heti aluksi: vaikuttaa aika helpolta, mutta toivottavasti haastavuus nousisi vähitellen. Enkä halua juuttua jumiin, vaan mennä pelin läpi niin, että saisin mahdollisimman paljon irti juonesta, ja nuo jumitukset on omiaan syömään pelinautintoa kaikilta osin.
Moninpelissä pelasin enimmäkseen Hunter-moodia, joka on onnistunut uudistus C3:n moninpeleihin. Tässä on joko pakko toimia tiiminä tai sitten etsiä joku suojaisia väijypaikka, jonne ei ole mielellään enempää kuin kaksi (mieluiten yksi) uloskäyntiä ja väijyä siinä vihuja. Sooloilu ja päättömästi juoksentelu päättyy nopeasti kuolemaan. Samoiten täytyy jatkuvasti vainoharhaisesti katsoa selkänsä taakse tasaisin väliajoin, ettei kukaan seuraa perässä. Hunterina pelaaminen on taas ihan oma maailmansa, jossa aseena käytetään jousipyssyä ja yritetään kaksi minuuttia kestävän erän aikana eliminoida kaikki sotilaat. Tätä pelimuotoa suosittelen kokeilemaan ja sitten välillä voi pelata perinteistä TDM:ää. Kyllä näillä mennään Judgementiin asti.
Teklsipä mieli lähteä töistä ja pelata yksinpeliä, mutta vasta illalla voi aikaisintaan.
Offline
Ei jaksa innostua tuosta, kun aina nuo Crysikset on jotenkin näyttäny/vaikuttanu tympeiltä, vaikka kivaa grafiikkaa onkin.
Toisaalta tänä viikonloppuna vois parin kuukauden tauon jälkeen koittaa jatkaa Far Cry kolmosta, jos viimein sais edes läpi pelattua...
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
^Mistä keväällä julkaistavasta pelistä olet ajatellut innostua?
EDIT: oho sv tuli niin että pätkähti
Offline
SItähän mä tässä itekin oon jo pari kuukautta pähkäillyt.
Pahalta näyttää kun noita tulevia pelejä kattoo, uuden Bioshockin vois EHKÄ tsekata vaikka kaks ekaakin on vielä hankkimatta (demoja joskus testasin, mutta en tiä miks en kokoversioita hommannu).
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Dragon's Dogmakin pitäisi pelata läpi vielä. Siihenhän on tulossa joku iso lisäosa kohta, sääli vaan että sen kylkiäisenä tulee koko alkuperäinen peli, eli voi olla melko hintava. Haisa vittusi Capcom
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Bioshockit EHDOTTOMASTI hankintaan ja pelaat ne läpi ennen Infiniteä, ne on aivan hemmetin hyviä niin pelimekaaniikan kuin tarinansa puolesta. Olenkin ihmetellyt, miksi et ole niitä aikaisemmin pelannut, joten nyt lienee olisi aika korjata tämäkin vääryys.
Oon kyllä tosi huono näissä FPS-moninpeleissä; aika monta tappoa olen C3:ssa menettänyt, kun olen bongannut pahaa-aavistamattoman uhrin ja sitten "huolellisesti" tähdännyt ja alkanut räiskiä kuin heikkopäinen. Tulos: 3/4 luodesta menee ohi ja loput 1/4 osuu kohteeseen, joka havahtuu, että "kukas hitto tuolla räpeltää aseen kanssa", kääntyy, kohdistaa aseen minuun ja kahden sekunnin päästä olen kuollut. Hauskaa silti, kun oppii arvostamaan omia tappoja normaalia enemmän, kun kerrankin onnistuu.
Offline
Bioshockit EHDOTTOMASTI hankintaan ja pelaat ne läpi ennen Infiniteä, ne on aivan hemmetin hyviä niin pelimekaaniikan kuin tarinansa puolesta. Olenkin ihmetellyt, miksi et ole niitä aikaisemmin pelannut, joten nyt lienee olisi aika korjata tämäkin vääryys.
Kyllä! Itseasissa gamestopissa taisivat mainita, että jos ennakkovaraa Infiniten niin saa ykkösen latauskoodin kaupan päälle, siinähän sitten ois molemmat saman tien. Pelijärjestyksellä ei sinänsä liene väliä, koska pelien maailmat eivät suoraan liity toisiinsa. Täytyy myöntää, että minullakin se Bioshock 2 edelleen laatikossa pelaamatta (ostin joskus sen keräilypainosmötkön kun halvalla sai), mutta sehän ei olekaan Ken Levinen käsialaa (vaikka varmasti ihan hyvä peli), joten joutuu odottelemaan vielä siellä Infiniten jälkeen.
3/4 luodesta menee ohi ja loput 1/4 osuu kohteeseen, joka havahtuu, että "kukas hitto tuolla räpeltää aseen kanssa", kääntyy, kohdistaa aseen minuun ja kahden sekunnin päästä olen kuollut.
Tämä on story of my FPS life myös C2:ssa pärjäs välillä ehkä marginaalisesti muita räiskintöjä paremmin, mutta nopeasti siinäkin sitten lopulta turpiin tuli. Voi olla että tulee sittenkin pelattua tätä kolmosta myös yksinpelin osalta ennen ekaa peliä, koska se tosiaan taitaa olla jopa puolet lyhyempi. Katsotaan kun nyt pääsee aloittelemaan viikonloppuna näitä.
Metal Gear Rising nyt myös hallussa, mutta ennen sen aloittamista Anarchy Reignsin vika kenttä vielä selvitettävänä, ettei mene mätkinnät ihan sekaisin. Yllättävän pitkä ja hauska yksinpelimoodikin tuossa Anarchyssa, vaikka moninpelinä mainostettiin. Yhdeksän chapteria, ja kyl mulla ainakin on mennyt aika tarkkaan tunti jokaiseen. Ulvis vedellyt hardillakin noita läpi, voi olla että meikäläinen ois useassa kohtaa aika helisemässä. Metal Gearin demo taas jätti lähinnä hämmentyneet fiilikset, mutta eipä tuo Platinum Games ole toistaiseksi kertaakaan pettänyt.
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Hyvin on C3 maistunut niin yksin- kuin moninpelin osalta. Jotkut ovat kritisoineet pelin vähäisi muutoksia kakkososaan nähden, mutta itseä se ei ole pahemmin häirinnyt. Yksinpeliä olen vasta 2/8 chapteria vetänyt läpi ja moninpelissä ollaan n. 4-5 tunnin pelaamisen jälkeen tasolla 12. Moninpeli toimii paremmin kuin kakkososassa vaikka eilen oli kyllä hermot kireällä, kun tuli yhdeksän peräkkäistä kuolemaa ilman onnistumisia, mutta onneksi heti seuraavassa sessiossa tuli saldoksi 10+2 ja usko omaan tekemiseen palautui - ainakin toistaiseksi.
Normaalitasolla peli on kyllä melko helppo, joten melkeinpä suosittelen aloittamaan veteran-vaikeustasolla.
Offline
Just kans tota moninpeliä testailin ja toimiihan se. Erityisen hyvää tässä ovat nämä kentät, joissa on hienoja vapaasti löydettäviä reittejä ja huimia korkeuseroja. Alien-aseita ja muuta kivaa löytyy maastosta näköjään aiempaa runsaammin, just käryyttelin liekinheittimellä meneen muutaman tyypin mitä en edellisessä pelissä muista tapahtuneen. Hunter modea en vielä testannut. Tavallaan ikäväkin tuo pre-order bonus, joka nosti suoraan levelille viisi, nyt ei ole aikaa kuin pari hassua peliä harjoitella vasta aloittaneiden kanssa ennen kuin joutuu tuonne tosipeleihin.
Metal Gear Rising alkaa niin mahtavasti että odotukset nousee kyllä kattoon tämän osalta. Täytyy vetää vielä tutoriaaleja ennen kuin alkaa kunnolla pelaan, mutta erittäin mehukkaalta vaikuttaa, Tasainen 60 fps ruudunpäivitys, ja on tuo oikealla tatilla kontrolloitava slice 'n dice meno kyl vaan ihan vitun siistiä.
Witcheriäkin tekis mieli jatkaa, mutta vähän vaikea löytää aikaa kunnolla nyt millekään näille. Pitäiskö tässä pientä saikkua toivoa vai mittee
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Kotor 2 meni läpi männäviikolla, viimeinen Obsidianin peli joka oli vielä läpäisemättä. Tai no, pari NWN kakkosen lisäosaa olis vielä, ja niistähän se Mask of the Betrayer on kuulemma yks parhaita larppeja ikinä...
Far Cry 3 alkaa vähän jo tympäistä, koska ei tuossa oikeesti ole riittävästi vaihtelua tekemisen kanssa. Mutta eiköhän tää tuu silti läpi tahkottua.
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Uudesta Tomb Raiderista on ilmestynyt jo yli 30 arvostelua ja tosi hyvän vastaanoton on peli saanut. pitäneekö tuo(kin) laittaa tässä tilaukseen, kun varmaan ehtisi juuri sopivasti pelata C3:sta riittävästi? Tässä olisi varmaan Prakkillekin sopiva peli, kun ei Bioshockit (toistaiseksi vielä) kiinnosta.
Offline
Komeat arviot kyllä mutta ei siltikään lähe kiilaamaan Tomb Uncharted. Ostan vuoden päästä kahellakympillä jos pelijono on siihen mennessä tyhjentynyt
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Hyvältähän toi arvostelujen perusteella vaikuttaa, mutta emmä ikinä oo oikeen Tomb Raidereista innostunu. Toisaalta edellinen mitä pelasin oli varmaan Tomb Raider 2 ekalla pleikkarille.
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Aloita sitten heti kaikista vaikeimmalla tasolla, kun oot mennyt Falloutitkin vaikeimmalla läpi ja tässä ei edes perinteisesti kuole, vaan syntyy aina uudelleen vita chamberiin ja vihollisille tuotettu vahinko ei nollaudu siinä välillä ollenkaan.
Offline
Conan toki arvioi parhaiten uuden Tomb Raiderin: http://www.youtube.com/watch?v=xCe8-1dbXZc&sns
"Dodii, tulihan se natsikortti sieltä, aina se tulee jossain vaiheessa.
No kuule, mulla on niitä koko pakka.
Ja nainen: mä olen pasianssin ystävä!"
Offline
The Walking Dead -peli on kyllä hieno. Tykkään kauheesti just tollasista rennoista tarinallisista peleistä. Eka episodi vasta menty, joten eikähän tässä muutamaksi tunniksi vielä iloa ole ja sitten uudestaan erilaisilla valinnoilla joskus.
Näyttäis myös Steamissa olevan The Cave ja The Journey Down mäkille.
Offline
Conan toki arvioi parhaiten uuden Tomb Raiderin: http://www.youtube.com/watch?v=xCe8-1dbXZc&sns
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Oon pelannu Pokemonia viime aikoina: Emeraldia, FireRedia ja HeartGoldia. Ihania pelejä.
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
OSTIN XBOXIN
mukana tuli joku forza ja skyrim, lisäks ostin skate 2:n. tästä se taas lähtee
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
EDIT. Tjaa, tästähän oli jauhettu jo tuolla pari sivua taaksepäin vaikka kuinka. Noh eniveis.
Hirveä influenssaköhä päällä. Kuume sahaa melkein 39 asteen hujakoilla, mutta en malttanut kuumehoureista huolimatta olla tahkoamatta Hotline Miamia yhdellä istumalla läpi. Jotenkin tää sopii just tähän olotilaan, kun ei pysty ajattelemaan mitään ja kylmä hiki valuu pitkin otsaa.
Pelin idea on perua vanhoista arcaderäiskinnöistä/shareware-peleistä. Tässä on tarkoituksena kahlata kenttä toisensa jälkeen, tappaa kaikki, ja mahdollisimman väkivaltaisesti sekä nopeasti. Jujuna on, että vastustajat ja pelaaja tipahtavat aina yhdestä osumasta. Niinpä kenttää joutuu sahaamaan ja harjoittelemaan aika monta kertaa, että sen pääsee oikeasti läpi. Tai näin kävi itselleni. Väkivaltabalettia joutuu orkestroimaan samalla tapaa, kuin esimerkiksi jossain Mega Maneissa. Jos ajoitus ei ole oikea, niin kenttää ei pääse läpi.
Yksittäinen suurin innoittaja tämän pelin tekijöillä on ollut selkeästi Refnin elokuva Drive. Tekijät kiittävät ohjaajaa pelin creditseissä. Pelissä soi taustalla myös kaikenlainen houreinen clubihouse ja italo, mikä sopii väkivaltaorgiaan sopivasti. Kirsikkana kakun päällä on houreinen värimaailma, joka tuntuu huojuvan inhalla tavalla läpi pelin.
Pikkupeliksi tämä on ihan kiva, mutta en silti menisi ihan varauksettakaan hehkuttamaan. Juoni tässä on imo aivan hanurista ja jäin kaipaamaan enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöön. Toivottavasti jatko-osassa otetaan enemmän mallia Metal Geareista, koska esimerkiksi stealth- ja hiiviskelypuoli toteutuu näissä peleissä lähinnä mainospuheissa. Peli on käytännössä pakko pelata rymistelemällä kovat piipussa. Sekin harmittaa semisti, että vaikeudesta huolimatta tämän pelaa muutamassa tunnissa läpi.
Kivaa pikaruokaviihdettä ja helkkarin komea cover art kuiteskin.
Last edited by hc_jose (03.03.2013 21:11)
Offline
Sain tahkottua Resonancen vihdoinkin päätökseen. Muutaman puzzlen osalta tämä oli ihan tuskastuttavan vaikea seikkailupeli, eikä pelaaminen muutenkaan edennyt mitenkään juoksujalkaa (myönnetään, oli pakko turvautua parissa vaikeimpaa kohtaa läpipeluuohjeen puoleen). Mutta hitto, olipa silti hyvä peli! Peliasetelmana käytetty salaliittojuoni kantoi, tarinassa riitti oikeasti yllättäviä käänteitä ja peli ei tuntunut koskaan pitkäveteiseltä. Jos tämä olisi julkaistu 90-luvun alkupuolella, niin lukeutuisi varmasti jonnekin The Digin ja Beneath The Steel Skyn rinnalle. Kiva huomata, ettei hyvää peliä vieläkään määritä pakonomainen graffapulla ja ihmeellisten pelimekaanikkahärpäkkeiden suitsutus. Perusasioilla päästään jo pitkälle.
Nyt tekisi mieli pelata lisää uusia seikkailupelejä. Tai ehkä vaan hakkaan ensiksi pitkästä aikaa Grim Fandangon uudestaan.
Tai oiskohan tämä mistään kotoisin? Vaikuttaa ainakin suhteellisen villiltä:
Last edited by hc_jose (04.03.2013 16:22)
Offline