You are not logged in.
http://www.horrornews.net/exclusive_new … e-me-4.jpg
Sen sortin pervoilua, että luulis tänki foorumin jäseniä kiinnostavan
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Tänään oon menossa kattomaan
Offline
Magnolia
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Back to the Future leffateatterissa
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
:peuk:
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Back to the Future leffateatterissa
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Offline
The Killer Inside Me
Oli pettymys sitten lopulta.
Offline
tiptoo wrote:börjeslandet wrote:Joko sä oot epsanjassa?
emmää vielä, ihan harjotuksen kannalta yritin kahtoo vaan.
Pl, pl mut onhan siel paljon leffateattereita, missä näytetään enkuks... Kaikki noi mis lukee vos peräs on enkuks. Esim. Exit Through the Gift Shop on mainio. http://google.com/movies?near=barcelona
Juu lähinnä yritin vaan harjotella kieltä. Ilmeisesti meidän kämpän lähelläkin on joku originaaleja näyttävä teatteri, tuliskohan käytyä siellä sit vähän aktiivisemmin leffassa ku noin niikö muuten, empä tiijä
Mangojauhe goddamn.
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
The Appointment (Matka tuntemattomaan) - Pienen budjetin tyylikästä psykologista brittikauhua vuodelta 1981
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Kaikkien aikojen ensimmäinen kuumehoureinen Höyhtyän elokuvafestari pyörähti käyntiin jähmeällä brittiläisellä lesbodraamalla A Village Affair. Hirveää katsottavaa, ysärikolttuja, nummia ja tissitkin tais näkyä vaan kerran. Ei jatkoon.
Seuraavaksi vuorossa Wendy and Lucy, Nowhere Boy ja Victor/Victoria, joista kaikista odotukset suht korkeella.
Mangojauhe goddamn.
Offline
^Wendy and Lucy on mahtava! Rauhallinen, ehkä simppelikin, mutta ajatuksella tehty
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
A Serious Man. Aivan helvetin hyvä.
Offline
Mr. Nobody
Emmätiiä, odotin liikaa. Välillä oli tosi kiinnostava ja oikeen odotti mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta liikaa hengittelyä ja hengenpidättelyä.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Tällä oli hauskat hetkensä.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
^Wendy and Lucy on mahtava! Rauhallinen, ehkä simppelikin, mutta ajatuksella tehty
Niin oli Just sopivaa flunssakatsomista, kun ei jaksa mitään vilkasta juonta. Ja Michelle Williams on aina ihana!
Mangojauhe goddamn.
Offline
börjeslandet wrote:^Wendy and Lucy on mahtava! Rauhallinen, ehkä simppelikin, mutta ajatuksella tehty
Niin oli
Just sopivaa flunssakatsomista, kun ei jaksa mitään vilkasta juonta. Ja Michelle Williams on aina ihana!
Offline
Mr. Nobody
Emmätiiä, odotin liikaa. Välillä oli tosi kiinnostava ja oikeen odotti mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta liikaa hengittelyä ja hengenpidättelyä.
*
Miksi odotit mitään? Minähän olen ystävällisesti foorumisteille ainakin kahdesti neuvonut, että kyseessä on todella kökkö teos
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Pilke wrote:Mr. Nobody
Emmätiiä, odotin liikaa. Välillä oli tosi kiinnostava ja oikeen odotti mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta liikaa hengittelyä ja hengenpidättelyä.
*
Miksi odotit mitään? Minähän olen ystävällisesti foorumisteille ainakin kahdesti neuvonut, että kyseessä on todella kökkö teos
No mutku se Jared Leto on niin söpö.
Offline
Pilke wrote:Mr. Nobody
Emmätiiä, odotin liikaa. Välillä oli tosi kiinnostava ja oikeen odotti mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta liikaa hengittelyä ja hengenpidättelyä.
*
Miksi odotit mitään? Minähän olen ystävällisesti foorumisteille ainakin kahdesti neuvonut, että kyseessä on todella kökkö teos
Hitsi, on menny ohi. Arvostan valistustasi.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
My Son, My Son, What Have Ye Done
Öööö, mitä tästä oikein sanois. Kummallinen leffahan tää, hassuttelumielessä toki, mutta silti. Nyrjähtänyt meininki eikä vähiten sen tähden että Michael Shannon on niin saakelin hämy. Noi yhteiskohtaukset Brad Dourifin kanssa on aika mainioita, ihan ku isähämy ja poikahämy
Vähän liikaa tässä näkyy Lynchin kädenjälki (ku en oo mikään fani), jopa siinä määrin, että tuntuu siltä kuin Herzog ois tehny Lynch-pastissia. Äänisuunnittelu ainakin on ihan Lynchiä.
Emmä tätä minään kovin ihmeellisenä osaa pitää ainakaan ekan katselun perusteella, vaikka toki tykkään ja silleen, koska vaikeahan olisi olla pitämättäkään. Ihme sekoilua
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Nowhere Boy oli niin et piti kattoo sit turvallista parhuutta:
Tykkään joka kerta vaan enemmän, sata tähtee
Mangojauhe goddamn.
Offline
Inland Empire. Tais olla neljäs kerta kun katsoin, ja olihan se taas. Kreisikomediaa tollasessa Pulttibois-hengessä. Elokuvan suurimpia oivalluksia on toi pituus, vitsi joka on samanaikaisesti hyvä ja huono. Käsittämättömän rumaa jälkeä ja tylsää meininkiä, muuten tätä ei jaksais ellei huumoria olisi miltei jokaisessa kohtauksessa. Vanha ja väsynyt ohjaaja lueskellut jotain imdb:n foorumeja, tötsypäissään duunaillut sitten armottoman koston kaikille faneilleen. 2000-lukulaista vittuiluelokuvaa siinä missä The Limits of Controlkin, joskaan tässä ei oltu ehkä niin viiltävän kyynisiä fanipoikien kömpelöä ajatuksenjuoksua kohtaan kuin tossa Jarmuschin haistattelussa
Toisaalta, nykymaailma on niin kylmä ja itseriittoinen että lienee syytä kysyä, onko tällaisia elokuvia tarpeellista tehdä? Onko naureskelunkohteet liian ilmeisiä, maalit liian helppoja? Uusien sukupolvien pilkkaaminen on aina se helpoin vaihtoehto, vrt. Juha Vainio ja kappale "Mies joka tapasi dingon", tai Rautavaara vähättelemässä rautalankaa ja melurokkia. Oman aikansa neroja, ja sehän se ongelma onkin, siitä asemasta käsin on liian helppo tölviä heikompaa. Eikö elokuvakokemus puhtaimmillaan herätä positiivisia asioita: iloa, kaipausta, oivalluksen hetkiä? Eli parhaimmillaan yksittäinen elokuva voi johtaa tilaan, jossa rakkaus lisääntyy? Mies vailla menneisyyttä toimii näin, samoin Repo Man ja Die Hard. Ajatuksia herää, lopulta tekee vain mieli halata kaikkia.
Tietysti leffantekijän on otettava kantaa niihin asioihin, jotka mieltä askarruttaa. Vallitsee sielussa kuinka tyyni harmonia tahansa, niin joskus vituttaa ja taiteilija voi pistää ne asiat työhönsä. Suuri ero onkin siinä, että muistuttaako lopullinen teos enemmän von Trierin Manderlayta kuin Leinosen Majakanvartijan unta? Molempien lähtökohtana epäilys nykyihmistä kohtaan, mutta toinen herättää ajatuksia ja toinen tekee vaan surulliseksi: ymmärrän viestisi Lars, mutta leffa on silti paskaa!
Tietyistä hupihetkistä huolimatta joudun toteamaan, että sekä Inland Empiren että The Limits of Controlin suhde tekijöidensä aikaisempiin huippuhetkiin on täysin verrattavissa elokuvien Rovaniemen markkinoilla (1951) ja Hei, rillumarei (1954) väliseen suhteeseen. Ensin on tehty ylevää taidetta/viihdettä, joka nostaa katsojan tarjoamalla sarjan oivalluksia. Sitten on katkeroiduttu, ja tehty mustaa sappea. Inho ja halveksunta polttoaineena johtaa siihen, että mahdotonta sanoa vittuiltiinko tässä enemmän kriitikoille kuin faneille? Nääh, tuskin tulee Inland Empirea taas moneen vuoteen katsottua. Ehkä ei tarvi ikinä.
Haluun massini takaisin siitä meditaatioseminaarista, toisaalta oli niin typerä liike mennä sinne messuhalliin että ihan oikein sakottaa ja sakolut:taa.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
lol
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Inland Empire. Tais olla neljäs kerta kun katsoin, ja olihan se taas. Kreisikomediaa tollasessa Pulttibois-hengessä. Elokuvan suurimpia oivalluksia on toi pituus, vitsi joka on samanaikaisesti hyvä ja huono. Käsittämättömän rumaa jälkeä ja tylsää meininkiä, muuten tätä ei jaksais ellei huumoria olisi miltei jokaisessa kohtauksessa. Vanha ja väsynyt ohjaaja lueskellut jotain imdb:n foorumeja, tötsypäissään duunaillut sitten armottoman koston kaikille faneilleen. 2000-lukulaista vittuiluelokuvaa siinä missä The Limits of Controlkin, joskaan tässä ei oltu ehkä niin viiltävän kyynisiä fanipoikien kömpelöä ajatuksenjuoksua kohtaan kuin tossa Jarmuschin haistattelussa
Toisaalta, nykymaailma on niin kylmä ja itseriittoinen että lienee syytä kysyä, onko tällaisia elokuvia tarpeellista tehdä? Onko naureskelunkohteet liian ilmeisiä, maalit liian helppoja? Uusien sukupolvien pilkkaaminen on aina se helpoin vaihtoehto, vrt. Juha Vainio ja kappale "Mies joka tapasi dingon", tai Rautavaara vähättelemässä rautalankaa ja melurokkia. Oman aikansa neroja, ja sehän se ongelma onkin, siitä asemasta käsin on liian helppo tölviä heikompaa. Eikö elokuvakokemus puhtaimmillaan herätä positiivisia asioita: iloa, kaipausta, oivalluksen hetkiä? Eli parhaimmillaan yksittäinen elokuva voi johtaa tilaan, jossa rakkaus lisääntyy? Mies vailla menneisyyttä toimii näin, samoin Repo Man ja Die Hard. Ajatuksia herää, lopulta tekee vain mieli halata kaikkia.
Tietysti leffantekijän on otettava kantaa niihin asioihin, jotka mieltä askarruttaa. Vallitsee sielussa kuinka tyyni harmonia tahansa, niin joskus vituttaa ja taiteilija voi pistää ne asiat työhönsä. Suuri ero onkin siinä, että muistuttaako lopullinen teos enemmän von Trierin Manderlayta kuin Leinosen Majakanvartijan unta? Molempien lähtökohtana epäilys nykyihmistä kohtaan, mutta toinen herättää ajatuksia ja toinen tekee vaan surulliseksi: ymmärrän viestisi Lars, mutta leffa on silti paskaa!
Tietyistä hupihetkistä huolimatta joudun toteamaan, että sekä Inland Empiren että The Limits of Controlin suhde tekijöidensä aikaisempiin huippuhetkiin on täysin verrattavissa elokuvien Rovaniemen markkinoilla (1951) ja Hei, rillumarei (1954) väliseen suhteeseen. Ensin on tehty ylevää taidetta/viihdettä, joka nostaa katsojan tarjoamalla sarjan oivalluksia. Sitten on katkeroiduttu, ja tehty mustaa sappea. Inho ja halveksunta polttoaineena johtaa siihen, että mahdotonta sanoa vittuiltiinko tässä enemmän kriitikoille kuin faneille? Nääh, tuskin tulee Inland Empirea taas moneen vuoteen katsottua. Ehkä ei tarvi ikinä.
Haluun massini takaisin siitä meditaatioseminaarista, toisaalta oli niin typerä liike mennä sinne messuhalliin että ihan oikein sakottaa ja sakolut:taa.
Tuosta Manderlaysta joudun kyllä olemaan eri mieltä. Siksi kiinnostaisikin kuulla lisää siitä, miksi se vain tekee surulliseksi ja on paskaa? Tämä ei ole haaste, kiinnostaa vain miten olet leffan tulkinnut.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Tuosta Manderlaysta joudun kyllä olemaan eri mieltä. Siksi kiinnostaisikin kuulla lisää siitä, miksi se vain tekee surulliseksi ja on paskaa? Tämä ei ole haaste, kiinnostaa vain miten olet leffan tulkinnut.
Dogville oli mielestäni aika raikkaasti toteutettu tutkielma vääryyden erilaisista muodoista. Tai ainakin oli silloin ilmestymisvuonnaan, en ole katsonut uudelleen. Leffan katsominen oli kerrankin samanlaista kuin seuraisi erityisen hyvää näytelmää teatterissa, eli ohjaaja onnistui pyrkimyksissään mallikkaasti. Lopun katharsis tuntui kerrankin ihan oikeasti luissa asti ja pisti ajatusprosessia etenemään, joten jutusta riitti sisältöä kaikenlaisiin teepöytäkeskusteluihin yms, mikä ei tietenkään tarkoita että jokaisen leffan pitäisi pyrkiä samaan. Harva uutuuselokuva on silti tarjonnut yhtä paljon ajattelemisen aihetta, lähinnä tulee viime vuosilta mieleen joku Inglourious Basterds (missä hämmentää se, että se teatterikohtaus sisältää enemmän filosofiaa kuin Tarantinon koko muu tuotanto yhteensä).
Manderlay sen sijaan, no niin. Pitäisi kai katsoa uudelleen, mutta sen ainoan kerran kun kyseisen pätkän näin niin joka kohtaus tuntui kuiskaavan että "Irakin sota". Tuli tylsä fiilis. Toki hyvää oli se, että Gracen hahmolta otettiin vielä näyttävämmin sädekehä pois, mutta itselleni Dogville tarjosi paljon enemmän. Manderlay tuntui vaan siltä että "tää on jo nähty, i've had enough, what else can you show me?". Ehdottomasti pitäisi katsoa uudelleen ja nähdä että onko siellä jotain enemmän.
Tosta Irakista vielä, että Vietnamin vaikutuksesta tehdyt leffat toimi paremmin kuin Irakin vastaavat. Esmes joku MASH tai Apocalypse Now, siinäpä kaksi elokuvaa jotka karkaa ihan omiin ulottuviiksina ja silti se konfliktin henki vaikuttaa taustalla. Vähän tuntuu siltä että nykyään menee paljon helpommin rautalangan vääntämiseksi, että sanotaan vain niitä juttuja jotka yleisö jo tietää muutenkin. Ja nyt kun mentiin jo asiasta kauas, niin eipä oo uusien sotien musiikilliset ansiotkaan kuin ennen.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
paise wrote:Tuosta Manderlaysta joudun kyllä olemaan eri mieltä. Siksi kiinnostaisikin kuulla lisää siitä, miksi se vain tekee surulliseksi ja on paskaa? Tämä ei ole haaste, kiinnostaa vain miten olet leffan tulkinnut.
Dogville oli mielestäni aika raikkaasti toteutettu tutkielma vääryyden erilaisista muodoista. Tai ainakin oli silloin ilmestymisvuonnaan, en ole katsonut uudelleen. Leffan katsominen oli kerrankin samanlaista kuin seuraisi erityisen hyvää näytelmää teatterissa, eli ohjaaja onnistui pyrkimyksissään mallikkaasti. Lopun katharsis tuntui kerrankin ihan oikeasti luissa asti ja pisti ajatusprosessia etenemään, joten jutusta riitti sisältöä kaikenlaisiin teepöytäkeskusteluihin yms, mikä ei tietenkään tarkoita että jokaisen leffan pitäisi pyrkiä samaan. Harva uutuuselokuva on silti tarjonnut yhtä paljon ajattelemisen aihetta, lähinnä tulee viime vuosilta mieleen joku Inglourious Basterds (missä hämmentää se, että se teatterikohtaus sisältää enemmän filosofiaa kuin Tarantinon koko muu tuotanto yhteensä).
Manderlay sen sijaan, no niin. Pitäisi kai katsoa uudelleen, mutta sen ainoan kerran kun kyseisen pätkän näin niin joka kohtaus tuntui kuiskaavan että "Irakin sota". Tuli tylsä fiilis. Toki hyvää oli se, että Gracen hahmolta otettiin vielä näyttävämmin sädekehä pois, mutta itselleni Dogville tarjosi paljon enemmän. Manderlay tuntui vaan siltä että "tää on jo nähty, i've had enough, what else can you show me?". Ehdottomasti pitäisi katsoa uudelleen ja nähdä että onko siellä jotain enemmän.
Tosta Irakista vielä, että Vietnamin vaikutuksesta tehdyt leffat toimi paremmin kuin Irakin vastaavat. Esmes joku MASH tai Apocalypse Now, siinäpä kaksi elokuvaa jotka karkaa ihan omiin ulottuviiksina ja silti se konfliktin henki vaikuttaa taustalla. Vähän tuntuu siltä että nykyään menee paljon helpommin rautalangan vääntämiseksi, että sanotaan vain niitä juttuja jotka yleisö jo tietää muutenkin. Ja nyt kun mentiin jo asiasta kauas, niin eipä oo uusien sotien musiikilliset ansiotkaan kuin ennen.
Jep. Itse en kattonu Manderlayta metaforana yhtään millekkään, vaan pelkästään tutkielmana orjuuden tai muiden alistussuhteiden purkamisen vaikeudesta. Siis ehdottomasti enemmän sisäpoliittisessa kuin ulkopoliittisessa mielessä. Perussanomana siis se, että vapahtajan roolia ei voi vetää läpi onnistuen siinä, oli sitten ollut konfliktin osapuolena tai ei, vaan emansipaation on lähdettävä sorretuista itsestään. Ja tiellä on niin kulttuurisia kuin materiaalisiakin esteitä, pelkkä muodollinen tunnustus ei tarkota mitään. Emansipaation tulokset ei myöskään näytä siltä, mitä kaunosieluinen vapahtaja odottaa, vaikka tässähän ei kauheen pitkälle leffassa päästä. Itselle tämä oli Dogvilleä tärkeämpi siksi, että se oli selkeämmin kiinni tietyn historiallisen konfliktin kontekstissa. Sitä ei pystynyt näin ollen katsomaan vain abstraktina kommenttina, tyyliin "ihmiset saattaa välillä olla paskoja toisiaan kohtaan", kuten Dogvillen, mikä toki sekin on hieno leffa.
Last edited by paise (16.10.2010 16:26)
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Täytyypi katsoa leffa uudestaan paiseen suosituksesta :peuk:
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline